Sakumaista

Mitä söit tänään aamupalaksi? Ehditkö nauttia lounaan rauhassa?

Syömiseen tuntuu liittyvän monenlaista hankaluutta. Ruokaa ei ehdi tai jaksa valmistaa, toisinaan ei edes syödä. Aamut ovat liian kiireisiä, lounastauko menee juoksevien asioiden tai liikkuvan somevirran perässä säntäillessä. Olo tuntuu iltapäivällä kenkulta, mutta on vaikea tunnistaa, liittyykö se liian vähäiseen nukkumiseen, liialliseen kofeiiniin vai siihen, että ruoka-ajat tuli ohitettua liian kevyin eväin.

Tämä on arkipäivää monelle meistä aikuisista. Tässä vilskeessä kannan kuitenkin ennen kaikkea huolta lapsista ja nuorista. Minkälaista suhtautumista ruokaan me nuorille omalla esimerkillämme näytämme? Puhumme huolestuneina siitä, että yhä useampi nuori jättää koululounaan väliin, mutta samalla olemme itsekin luomassa kulttuuria, jossa syöminen rakentuu välipalojen, kahvin ja energiajuomien varaan, koska niin monet muut asiat ovat kiireellisempiä kuin yhteinen hetki ruokapöydässä.

Moni meistä aikuisista ja nuoristakin onneksi tunnistaa, että oman hyvinvoinnin vuoksi myös syömiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Riittävä syöminen aamusta alkaen on edellytys sille, että jaksetaan toimia, ollaan sopivan virkeitä ja pidetään mieliala edes kohtuullisesti plussalla. Nälkäinen mieli ei opi, ei jaksa keskittyä työtehtäviin, eikä aina hallitse tunteitaan. Nälkäinen keho ei jaksa fyysisessä työssä tai harrastuksissa. Aamulla ja päivällä ohitettu nälkä kasvaa illansuussa mittasuhteiltaan hallitsemattomaksi, vaikka sitä ei aina näläksi edes osaa tunnistaa.

”Mitä vegep**kaa?!”

Jokainen meistä syö omalla tavallaan, ja jokaisella on omat syynsä valita sellaista ruokaa kuin valitsee. Yksi haluaa valita mahdollisimman usein kotimaista ruokaa, toiselle tärkeää on eläinten ja ympäristön hyvinvointi. Joku valitsee ensisijaisesti hintalapun perusteella. Urheileva henkilö painottaa valinnoissaan lajinsa tarpeita. Vatsaoireinen tai ruoka-allerginen aloittaa valinnan poissulkemalla itselleen sopimattomat. Osa ei juurikaan valintojaan ajattele, vaan tottumus ohjaa nappaamaan saman tuotteen kuin eilenkin.

Aina emme edes ole tietoisia meihin vaikuttavista tekijöistä. Esimerkiksi lisukesalaatti tulee helpommin otettua lautaselle, kun se on lounaslinjastossa tarjolla ensimmäisenä.

Ylivoimaisesti yleisin nuorten mainitsema syy tietyn ruuan valitsemiselle on kuitenkin ruuan maku. Jos on mahdollista valita – kuten monen nykyisin on – haluaa valtaosa ihmisistä syödä itselleen mieluisaa ruokaa.

Syömiseen vaikuttavat myös asenteet, joita on omaksunut lapsuuden ja nuoruuden aikana. Ruokaympäristömme on muuttunut vauhdilla viimeisten vuosikymmenten aikana, ja esimerkiksi eläinperäisen ruuan rooli on keikahtanut. Harvinaisesta herkusta on tullut jokapäiväinen liha-ateria, ja nyttemmin jälleen pyrkimys siirtyä kohti kasvipainotteisuutta.

Kouluruokailussa yksi kuuma peruna onkin se, kuinka tuoda ruokalistalle lisää kasvisruokalajeja tai muokata nykyistä reseptiikkaa vähemmän lihaa sisältäväksi. Kiinnostavaa mielestäni on se, että suurena esteenä muutokselle nähdään nuorten asenteet. Tämä voi osittain pitää paikkansa, mutta myös aliarvioi nuoria. Usein muutoksen jarruna voikin olla aikuinen, jonka asenne on ehkä vielä juurtuneempi kuin nuoren.

Ruokailu on yhteinen asia – ja tosi yksityinen

Ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista suurempi joukko pitää lounaan makua ja laatua parempana kuin yläkoululaisista. Kuitenkin liian moni jättää lounaan väliin. Ruokailussa kyse ei ole koskaan pelkästä vatsan täyttämisestä. Moni kokee yhteisen ruokailutilanteen sosiaalisesti vaikeana, osalle taas yksin syöminen on mahdoton ajatus.

Toisaalta maksuton koululounas voi olla monelle opiskelijalle päivän ainoa lämmin ateria. Kunpa yhdenkään opiskelijan ei tarvitsisi jättää ateriaa väliin siksi, että syömään ei uskalla tai kehtaa mennä.

Opiskelijoiden ajatuksia kouluruokailun järjestämisestä kannattaa kuunnella. Kuinka ruokailutilannetta voisi kehittää niin, että mahdollisimman moni kokee ruokailuun menemisen turvalliseksi ja mieluisaksi? Onko mahdollista vahvistaa käytäntöjä, että ruokailuun siirrytään yhdessä koko ryhmän kanssa? Voidaanko opettajille tarjota ateriaetu, jonka turvin ruokailemassa voisi olla runsaasti aikuisia?

On ehkä miljoona tapaa syödä hyvin

Syömisestä ei kannata tehdä liian vaikeaa. Materiaalia ravitsemusaiheiden käsittelyyn opiskelijoiden kanssa löytyy esimerkiksi RuokaTutkan nettisivuilta: www.ruokatutka.fi. Itse haluaisin erityisesti auttaa nuoria näkemään, miten monia hyviä ruokatottumuksia ja ruokaan liittyvää osaamista ja taitoja heillä jo on. Jokaisen omia vahvuuksia myös painotetaan järjestämissämme Miljoona tapaa syödä hyvin -työpajoissa, joita tarjoamme ammatillisille oppilaitoksille. Niissä myös muistutetaan muutamista perusasioista:

1. Syö kun on nälkä. Jos et tunne nälkää, harjoittele katsomalla kellosta. Monelle sopiva ateriaväli on 3–4 tuntia.
2. Syö ruokaa. Pelkkä juoma ei riitä, vaikka se kuinka lupailisi energiaa.
3. Syö hyvää ruokaa. Muista värit.

Miljoona tapaa syödä hyvin -työpajoja voi tilata maksutta omalle opiskelijaryhmälleen Uudenmaan ja Kanta-Hämeen alueilla. Työpajoja järjestetään ajoittain myös etänä.