Kohtaaminen on ykkösjuttu - joka päivä
Olet täällä
Opiskeluhyvinvoinnin kehittämispäivät kokosivat 23.-24. marraskuuta laaja-alaisesti ammatillisen koulutuksen henkilöstöä opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämisen kysymysten äärelle. Hyvä kohtaaminen, läsnäolo ja välittäminen sekä nuoren kasvulle tilan antaminen painottuivat monessa puheenvuorossa sekä keskusteluissa.
Opiskeluhyvinvoinnin kehittämispäivät kokosivat Tampereelle moniammatillisen joukon ammatillisen koulutuksen henkilöstöä pohtimaan opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämisen kysymyksiä. Ensimmäisen päivän puheenvuorojen pitäjiä yhdisti ajatus opiskelijoiden hyvän kohtaamisen ja ajan antamisen merkityksestä. Kuraattori Riitta Hirsikoski muistutti puheenvuorossaan opiskelijoiden moninaisista elämäntilanteista, joita myös kohtaamisissa tulee ottaa huomioon.
-Hyvinvoinnin näkökulmasta oppilaitos on kohtaamispaikka. Kohtaaminen on ykkösjuttu joka päivä. Kohtaamiseen kuuluu läsnäoloa ja välittämistä. Opiskelijoihin pitää tutustua ihan perin pohjin.
-Haastan teitä miettimään, mitä astuu sisälle, kun opiskelija tulee paikalle. Opiskelijoiden mukana tulee erilaisia kertomuksia, joissa mukana voi olla vaikkapa asunnottomuutta, superlahjakkuutta, päihdeongelmia tai taitoja/taidottomuutta. Myös oppilaitoksessa oleminen on kertomus. On tärkeää, että opiskelija kutsutaan mukaan, ja että hän tuntee olevansa osa tätä kertomusta.
Nuorilla oikeus tulla kuulluksi
Tampereen yliopiston väitöskirjatutkijat Jenni Kallio ja Susanna Ågren toivat esille nuorisotutkimuksen näkökulmia nuorten hyvinvointiin ja osallisuuteen yhteiskunnassa. Vaikka elämisen hektisyys kasvaa, niin silti nuorelle tulisi antaa tilaa olla hetkessä ja oma itsensä.
-Keskustelua tarvitaan kestävästä hyvinvoinnista. Miten nuoret näkevät osallisuutensa? Mikä on hyväksyttävä tapa olla yhteiskunnassa? Nuorille luodaan odotuksia ja kuvaa ideaalista tavasta olla yhteiskunnassa. Ja jos et täytä ideaalia, niin syytä tai diagnoosia haetaan yksilöistä.
-Vai pitäisikö ottaa huomioon, että vaatimukset ja odotukset nuoria kohtaan ovat moninkertaistuneet. Nostaa enemmän esille, että myös muu yhteiskunnallinen osallisuus on merkityksellistä. Tutkimuksessamme olleen nuoren sanoin: Hyvinvoinnin tulisi olla mahdollisuus olla oma itsensä, kuvaavat Jenni Kallio ja Susanna Ågren.
Tutkijat peräänkuuluttavat keskustelua vallitsevista rakenteista ja toimintamalleista. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja ihmisoikeusasiat aktivoivat nuoria kyseenalaistamaan ja vaatimaan perusteita nykyisille toimintamalleille.
-On tärkeää ajatella nuorisokeskeisesti ja tukea nuorten ääntä. Nuorilla tulisi olla täysivaltainen oikeus tulla kuulluksi siitä, millaista yhteiskuntaa ja tulevaisuutta kohti mennään, muistuttaa Susanna Ågren.
Nuori tarvitsee aikaa kypsymiselle
Seminaarin ensimmäisen päivän huipensi aivotutkija Kiti Müllerin puheenvuoro aivojen, mielen ja kehon kiehtovasta yhteydestä. Malttia nuorille asetetuille odotuksille korosti myös Müller puheenvuorossaan.
-Nuorten kohdalla tulee muistaa, että otsalohkot tarvitsevat vielä aikaa kypsymiseen. Koulussa ollaan menossa väärään suuntaan, kun jo yläasteella pitää tehdä tulevaisuutta koskevia päätöksiä. Murrosiässä harva tietää, mikä se oma ala on.
-Elämässä voi kenellä vaan olla vaiheita, jolloin voi ajatella, että tuleeko tuosta mitään. Silloin tarvitaan kannustusta, että tulet kyllä pärjäämään. Ja vaiheiden jälkeen nuorista voi tulla vaikka mitä. Motivaatiolla on iso merkitys. Itselleni esimerkiksi käsityönopettaja sanoi, ettei minulle vasenkätisenä virkkausta voi opettaa. Käsitöiden tekeminen on kuitenkin yksi intohimoni, kuvaa motivaation merkitystä Kiti Müller.
Toisena seminaaripäivänä osallistujilla oli mahdollista valita viidestä eri työpajasta itselleen sopivin. Työpajoissa käsiteltiin mielenterveyden vahvistamista, päihteiden käyttöä kouluterveyskyselyn valossa, esteettömyyttä ja sen mittaamista, digitaalista osallisuutta osana hyvinvointia sekä asuntolaohjaukseen kehitettyä VEKE-vertaiskehittämisen arviointimallia.