Sekalentis merkitään kalenteriin glitterillä

Henkilöstön Sekalentis pelattiin rennon letkeällä otteella 22.–23. marraskuuta Tanhuvaaran Urheiluopistolla. Kahdeksi päiväksi syntyi lentopallokupla, jossa aamusta iltaan kohdattiin uusia ja vanhoja lentopallotuttuja, verkostoiduttiin eri oppilaitosten pelurien kanssa, nostettiin sykettä ja annettiin palloille kyytiä.

Henkilöstön Sekalentis kokosi Tanhuvaaran Urheiluopistolle yhdeksän joukkuetta kisaamaan mestaruudesta. Sekalentis koukuttaa pitkillä palloralleillaan, jotka syntyvät lajin ominaispiirteistä. Pallot elävät pitkään, kun mies ei saa torjua naista, miehet voivat iskeä vain jalat maassa ja syöttö tehdään alakautta. Verkko on lajissa ripustettu pelikorkeuteen 235 cm.

Tanhuvaaran Urheiluopisto oli koonnut turnaukseen ensimmäistä kertaa oman joukkueensa. Pelien jälkeen muistiin laitettiin jo seuraavia päivämääriä. Turnauksessa joukkue nappasi yhden voiton, ja seuraavan turnauksen valmisteluun luvattiin vähintään yksi treeni organisoida. Keudan Markus Winnet oli myös yksi Sekalentiksen ensikertalaisista.

”Tämä on toinen SAKU-tapahtumani, kun keväällä olin mukana SAKU-lentiksessä. Sekalentiksen säännöissä oli vähän opettelemista; milloin voi hypätä ja ketä saa torjua. Hyviä pelejä on ollut viikonlopun aikana. Joukkueellamme toimivat pelit yllättävän hyvin, kun yhteistä pelikokemusta meillä ei hirveästi ole.”

Henkilöstöliikuntaan osallistuminen on yhteispeliä, jossa tärkeässä roolissa ovat oman oppilaitoksen innostajat, hihasta nykäisijät ja joukkueen kokoajat. Keudassa Markuksen treeneihin innosti mukaan Tiina Kopra.

”Itselläni ei ole kauheasti pelikokemusta. Joskus nuorena kavereiden kanssa käytiin pelailemassa viikoittain. Jos oppilaitoksessa on peliporukka, niin kynnys lähteä osallistumaan voi silti olla iso. Kynnys voi tuntua isolta, jos joku ei houkuttelemassa tai vetämässä toimintaan mukaan.”

Pelipaikka voi löytyä myös SAKU-joukkueesta

Sekalentiksessa näkyy aina paljon tuttuja kasvoja. Monelle joukkueelle turnaus on yksi syksyn kohokohdista. Jos omaa joukkuetta ei syystä tai toisesta saada kasaan, niin pelaamaan on mahdollista lähteä mukaan myös SAKU-joukkueessa.

”Olen hyvin tyytyväinen, että Virkkalan Eija sai houkuteltua turnaukseen mukaan, kun Riverian joukkue jäi niukin naukin vajaaksi. Omassa talossa saisi myös vielä enemmän viestiä, mitä henkilöstöliikuntaa ja SAKUn liikuntaa voi harrastaa”, muistuttaa Sari Kolehmainen.

Ennen SAKU-turnauksiin lähtöä Sarille oli ehtinyt tulla lentopallon peluuseen yli kymmenen vuoden tauko. Uutta pelikokemusta on sen jälkeen ehtinyt kertyä jo kahdeksan vuoden ajan. Osallistumisen kisoihin Sari ja Eija kertovat luovan yhteisöllisyyttä koko oppilaitokseen ja mahdollisuuksia tutustua muiden alojen ihmisiin.

”Ensimmäisessä turnauksessa meni akillesjänne, mutta täällä sitä pelataan. Yksi parhaita asioita liikunnassa on olla mukana täällä. Eijaankin olen ystävystynyt ihan SAKU-lentopallon kautta.”

Marraskuun joulu

Sekalentiksen iltajuhlassa saimme nähdä Jarno Virtasen käsialaa olevan videon Spesian lentopallojoukkueen peleistä ja seikkailuista lentopalloturnauksissa eri puolilla Suomea. Siitä, kuten Jarnon kommentistakin, käy ilmi, että voidaan puhua sekä rakkaudesta lajiin että yhteisen tekemisen merkityksestä.

”Lentopallo on meille vähän kuin joulu: se merkitään kalenteriin isolla, lihavoidulla fontilla ja mielellään glitterillä. Tapahtumista jää mieleen yhteisöllisyys, armottomat pallorallit, naurusta tärisevät vatsalihakset, sekä tietenkin iltajuhlat – joissa jalka ei aina nouse torjuntaan, mutta tanssiin kyllä.”

Tulokset
Kuvagalleria
Spesian video