Sakumaista

Nuorille järjestetyt ravitsemusaiheiset työpajat pyrkivät vahvistamaan nuorten kokemusta, että riittävällä ja monipuolisella syömisellä on heidän jaksamiselleen merkitystä – ja että jokainen osaa tehdä hyvinvointinsa eteen edes jotain. Pienetkin teot lasketaan! Yksi tällainen työpaja järjestettiin tiivistetyssä muodossa osana toukokuista virtuaalikahvilaa. Tallenne on katsottavissa vielä tämän vuoden loppuun asti.

Olen päässyt viimeisen vuoden aikana puhumaan syömisestä ja kohtaamaan nuoria monissa ympäristöissä: ammatillisissa oppilaitoksissa, nuorisokahviloissa, työpajoissa, nuorisokodeissa. Joka kerta ollaan puhuttu siitä, mikä kullekin on ruuassa ja syömisessä tärkeää. Yksi arvostaa ruuan kotimaisuutta, toinen haluaa valita terveellistä. Jollekin on tärkeää edullinen hinta, jollekin nopeus ja helppous.

Ylivoimainen ykkönen on kuitenkin ruuan maku. Harva haluaa syödä ruokaa, joka ei maistu hyvältä.

Arjen haasteita ruokavalintoihin tuo se, että välillä omista arvoista joutuu tinkimään. Haluaisi valita kotimaisen, mutta hinta on kalliimpi kuin vastaava ulkomainen. Haluaisi syödä enemmän kasviksia terveyden vuoksi, mutta ei ole oppinut pitämään kasvisten mausta. Haluaisi valmistaa ruokaa itse edullisista raaka-aineista, mutta kokee sen vaativan liikaa aikaa ja vaivaa.

Maku edellä

Koska maku on monelle tärkein, ollaan nuorten kanssa esimerkiksi testailtu perusmakuja. Makuasioista voi kiistellä, mutta olennaisinta on oppia tuntemaan omaa makuaan. Pidänkö voimakkaan makeista vai vähemmän sokerisista jälkiruuista? Olenko tottunut runsaaseen suolaan? Kuinka voimakkaana maistan karvaan tai happaman, entä tunnistanko miltä maistuu umami?

Uteliaisuus makuja kohtaan voi lisätä kiinnostusta ruokaan. Perusmakujen tunnistaminen voi myös auttaa löytämään erilaisia keinoja maustaa ruokaa itselleen maistuvaksi ja sitä kautta nauttia monipuolisemmasta ruuasta. Jos maistaa parsakaalin karvauden herkästi, sitä voi pehmentää sopivalla dippikastikkeella, jossa on mukana makeutta tai suolaisuutta (esim. sweet chili -kastike on kokeilemisen arvoinen!). Sokerilla voi taittaa ruokien happamuutta, ja joskus suolan sijaan kala-annos kaipaa sitruunan kirpeyttä.

Syömiseen voi liittyä pulmia

Syöminen on henkilökohtainen asia, eikä monelle mitenkään ongelmaton. Kouluterveyskyselyn 2023 mukaan 18 %:lla ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista oli kohonnut riski syömishäiriölle, tytöillä riski kosketti jopa 31 %:a opiskelijoista. Mediasta tulevat ulkonäköpaineet ovat nuorten arkipäivää ja voivat heijastua syömiseen.

Yhteiskuntamme on vielä hyvin painokeskeinen, ja kulttuurissamme on ollut tapana kommentoida toisten ulkonäköä, välillä rajustikin. Onneksi nuoremmassa polvessa on havaittavissa vahvaa kannatusta keho- ja ruokarauhalle. Toisen kehon kokoa tai tapaa syödä ei ole ok kommentoida, ihmetellä tai arvostella.

Vahvuuslähtöinen ajattelu tukee syömisen taitojen oppimista

”Mitä tehdä jos ruokavalio on romahtanut pilalle?” kysyi meiltä yksi työpajaan osallistunut anonyymisti sähköisen kyselyn kautta. Ravitsemuksesta ja ”hyvästä syömisestä” kuulee välillä niin monimutkaisia ja työläitä ehdotuksia (vaikkapa sosiaalisessa mediassa), että ei ihme, jos herkästi tulee olo, ettei homma ole itsellä hanskassa. Mustavalkoisen ja ehdottoman ajattelun rinnalle tarvitaan myötätuntoista lähestymistapaa. Ja erityisesti muistutusta siitä, että itsestä kannattaa pitää huolta syömällä riittävän paljon.

Järjestämissämme Miljoona tapaa syödä hyvin -työpajoissa lähestymistapamme pohjaa Syömisen taito -malliin ja korostaa jokaiselta löytyviä vahvuuksia. Syöminen on taito siinä missä vaikka tanssiminenkin, ja sitä voi harjoitella kaiken ikäisenä. Syömisen taitoa harjoittelemalla voi pitää itsestään huolta monella tavoin: panostamalla säännölliseen syömiseen, harjoittelemalla syömään monenlaisia ruokia, harjoittelemalla kuuntelemaan oman kehon nälkä- ja kylläisyysviestejä sekä suhtautumalla syömiseen myönteisesti ja joustavasti. Jokaiselta löytyy joku syömisen vahvuus, ja sen tunnistaminen voi vahvistaa pystyvyyden kokemusta. Havainnollistamisen apuna hyödynnämme Miljoona tapaa syödä hyvin -kortteja.

Nuorten kysymykset ruuasta avaavat erilaisia maailmoja

Osana työpajoja nuoret ovat esittäneet meille heitä pohdituttavia kysymyksiä. Kysymyksistä voi hyvin huomata, että nuoria ei voi syömiskysymyksissäkään niputtaa yhden otsikon alle.

”Mistä saa paljon proteiinia?” ja ”Onko hyvä syödä 200 g proteiinia päivässä, jos käy salilla?” – tavoitteellisesti urheilevat nuoret haluavat syödä niin, että se tukee harjoittelua. Proteiini on yksi teema, josta nuorten kanssa keskustelemme säännöllisesti. Tässä aiheessa on usein tarvetta toppuutella. Keho ei pysty määräänsä enempää hyödyntämään proteiinia, edes runsaasti urheilevilla, joten riittävän runsas ja monipuolinen perusruoka riittää hyvin. Markkinavoimat ovat luoneet mielikuvan, että proteiini = terveellisyys, mutta harva nuori tarvitsee proteiinilisiä päivittäisessä käytössä. Urheilijoilla on yleensä runsaampi energiantarve ja isompi ruokahalukin, joten nälkäänsä kuuntelemalla annoskoot ovat yleensä isompia – ja samalla myös proteiinia tulee riittävän runsaasti.

”Mitä tehdä, jos ruuasta tulee huono olo?” – kaikille syöminen ei ole miellyttävää. Esimerkiksi jotkut lääkitykset voivat sotkea ruokahalun. Tällöin olisi hyvä löytää itselleen vähiten ikävä tapa syödä. Joku hyötyy pienemmistä annoksista parin tunnin välein, jos kerralla ei saa syötyä isoa annosta. Jollekin voi maistua ruoka vain kylmänä, tai tietynlaiset kirpeät ja riittävän voimakkaat maut voivat upota. Kokeilemalla voi löytää itselleen toimivia keinoja, mutta kannattaa tarpeen mukaan selvittää, saisiko yksilöllistä tukea, vaikkapa opiskeluterveydenhuollon kautta.

”Kuinka paljon voi syödä herkkuja, jos muuten syö terveellisesti?” – kohtuuden käsite on supervaikea! Herkkujen syömisestä ei pitäisi kokea syyllisyyttä. Määrää olennaisempaa on se, milloin ja miksi herkkuja tulee syöneeksi. Kunhan herkuilla (esim. karkilla tai sipseillä) ei korvaa aterioita, niin se on jo hyvä lähtökohta. Voi esimerkiksi opetella, että kun on nälkä tai ruoka-aika, syödään ensin jotain sellaista, josta on keholle enemmän hyötyä, ja jälkkäriksi sitten tarvittaessa jotain herkkua. Ruokapyramidi on ihan toimiva työkalu. Jos puolestaan herkut ovat ensisijainen ratkaisu tylsyydelle, ahdistukselle tai yksinäisyydelle, voi niiden rooli olla liiankin korostunut elämässä. Herkut harvoin oikeasti auttavat taustalla olevaan ikävään tunteeseen. Hyödyllisempien keinojen harjoitteluun kannattaa pyytää tukea matalalla kynnyksellä vaikkapa opiskeluterveydenhuollon kautta. Monissa kunnissa myös tarjotaan Walk in terapiaa, josta voi olla apua tunnesyömisen kysymyksissäkin.

”Miten voisi syödä halvalla hyvin?” – ruuan hinta vaikuttaa monella valintoihin ensisijaisen suuresti. Kouluruokailu ja mahdollinen maksuton aamupala ovat hyvän ja edullisen syömisen kulmakiviä. Kunpa saataisiin yleisesti vahvistettua kouluruokailun statusta niin, ettei kukaan pienillä euroilla elävä opiskelija joutuisi jättämään ateriaa väliin muiden paineesta. Muita edullisia ruokaratkaisuja tunnistavat nuoret hyvin itsekin. Parhaat käytännön vinkit tulevat yleensä muilta nuorilta.

Virtuaalikahvilan tallenne vielä katsottavissa

Ruuasta ja syömisestä oli puhetta toukokuisessa virtuaalikahvilassakin. Onko hyvä syöminen vaikeaa vai onko ehkä miljoona tapaa syödä hyvin? Osallistuneet opiskelijat pääsivät esittämään anonyymejä kysymyksiä ruuasta ja ravitsemuksesta. Mm. seuraaviin kysymyksiin pääsin pohtimaan vastauksia:

• Voiko pikaruokalan hampurilaisaterioita syödä viikoittain?
• Millä tavoin voisi lisätä kasvisten syömistä, jos ei tykkää?
• Mitä mieltä paastosta?

Tallenne virtuaalikahvilasta on vielä katsottavissa vuoden 2025 loppuun asti.