Uuden vuoden lupauksia

Olet täällä

Taukoja etätyöpäiviin. Vähemmän ruutuaikaa. Pitempiä yöunia. Ystävien tapaamisia ja laatuaikaa lasten kanssa. Tipattomasta alkuvuodesta puhumattakaan. Onnistuiko edes tammikuun ajan? Olemme tottuneet tekemään uuden vuoden lupauksia joka vuosi – ja yhtä tottuneita siihen, ettei niitä tarvitse pitää tai toteuttaa. Ainakaan oikeasti. Kukaan ei kysy enää tammikuun puolessa välissä, mitä itse kukin lupasi elämässään kohentaa kuluvan vuoden aikana. Itselle annettua lupausta ei tarvitse pitää, riittää, kun on vain ajatellut, mitä olisi hyvä tehdä oman hyvinvointinsa eteen. Ja sama toistuu vuodesta toiseen, meillä aikuisilla ihmisillä!

Moni meistä tekee töitä toisten ihmisten hyvinvoinnin eteen. Arkemme täyttyy hyvinvoinnin muoti-ilmauksista, tutkimuksista, hallitusohjelmista, rahoitusohjelmista ja kehittämistyöstä, jotka ovat kuin nuo uuden vuoden lupauksemme. Tunnistamme, miten haluamme asioiden olevan, tiedämme suunnan ja jopa keinotkin. Teemme hyvän toteutussuunnitelman, joka on usein kuin savolainen projekti – aloittamista vaille valmis. Media kertoo milloin kenenkin kärkihankkeista, joilla kohennetaan ihmisten hyvinvointia, useimmiten vielä kustannustehokkaasti. Järjestämme seminaareja etänä ja livenä, vastaamme kyselyihin, osallistamme ja osallistumme, mutta mikä muuttuu?

Hyvinvointi tehostaa läpäisyä

Viime vuosikymmenellä toteutettiin OKM:n, OPH:n ja koulutuksen järjestäjien yhteishankkeena Ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelma. Tehostamisohjelmaan kohdennettiin 16 miljoonaa euroa valtionavustuksina vuosille 2011–2014. Ohjelman keskeisiä toimenpidekokonaisuuksia olivat mm. opinto-ohjauksen ja opiskelijahuollon ennakoivien ja yksilöllisempien toimintamallien kehittäminen sekä erilaisten pedagogisten ratkaisujen kehittäminen.  Tavoitteena oli vähentää koulutuksen keskeyttämistä ja lisätä normiajassa tutkinnon suorittaneiden osuutta.

Marika Koramon ja Jukka Vehviläisen seurantaraportin mukaan (Ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelma, 2015) yksi läpäisyhankkeiden kokemuksista nouseva teema oli kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin varmistaminen. Saatujen kokemusten perusteella oppilaitos tulee ymmärtää työyhteisönä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Seurantaraportin mukaan opinnoista eroaminen ja läpäisy olivat vahvasti sidoksissa opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointiin.

Opiskelijakokemusten perusteella tärkeintä oli kelpaamisen kokemus ja oman mahdollisesti erilaisenkin persoonan hyväksyntä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan edellä mainittuun raporttiin ja muuhun läpäisyntehostamisohjelman materiaalin. Mitäpä sitä pyörää edelleenkään kannattaa alusta asti ruveta keksimään.

Hankehumppaa, kyselyitä ja muuveja

Hankkeiden elinkaari on kuin uuden vuoden lupauksilla; suuren päättäväisyyden, innostuneisuuden ja yrittämisen jälkeen hyvällä tuurilla voi jotain jäädä osaksi arkea ja elämää. Suurin osa hyvistä päätöksistä ja aikomuksista jää odottelemaan seuraavaa uutta vuotta ja hankerahoituskautta. Läpäisyntehostamisohjelma onnistui juurruttamaan suomalaiseen ammatillisen koulutuksen kulttuuriin vahvan hyvinvointipuheen, jonka myötä nyt teemme hanke hankkeelta hyviä aikomuksiamme todeksi.

Niinpä oppilaitoksissamme on parhaillaan menossa useita yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja hyvinvointia tukevia hankkeita. Niiden puitteissa järjestämme erilaisia kyselyitä, joilla pyrimme tekemään oikeanlaisia muuveja, jotka muuttavat arjen toimintaa ja olosuhteita haluttuun suuntaan. Nämä oppilaitosten kyselyt ovat usein kertaluonteisia ja hankkeiden toteuttamina jäävätkin helposti sellaisiksi. Oma kysymyksensä on, kuinka näillä oppilaitosten omilla kyselyillä onnistutaan täydentämään tai yhdistämään kouluterveyskyselyn, TEA—viisarin ja oppilaitosten hyvinvoinnin tarkastusten tuottamia tietoja. Pirstaleiseksi jäävällä kyselyaineiston käsittelyllä ja liian ohuella tulosten vaikutusten tiedottamisella kun tuppaa olevan turhautumista aikaansaava efekti.

Ylläpito

Uuden vuoden lupausten ylläpitämiseksi monella meillä on erilaisia tuki- ja muistutusjärjestelmiä. Minun työvuottani tahdittaa kaksi tapahtumaa, joita en sinappimainoksen mukaisesti halua vaihtaa. Toinen on Itä- ja Pohjois-Suomen toisen asteen opiskeluhuollon päivät ja se toinen on SAKU ry:n Ammatillisen koulutuksen opiskeluhyvinvoinnin kehittämispäivät. Me ammatillisen koulutuksen toimijat olemme etuoikeutettuja, kun meillä on ”sakulainen” osaaminen ja tunteenpalo hyvinvointiin käytettävissämme. SAKU ry on ottanut vahvasti vastuuta niin opiskelijoiden kuin henkilöstönkin hyvinvoinnista, kiitos siitä.

Ja mitäkö minä vuoden alussa lupasin: lisää unta, lisää liikkumista, enemmän kulttuuria ja taukojumppaa. Kuulostaako tutulta?