Työvalmentaja tukee opiskelijaa opinnoissa ja kohti työllistymistä

               Luin puhelimen kautta isältäni tulleen viestin lomamatkalla keväällä. Liikutuin, sillä kirjeenä tullut                               koululaisen kiitos kaikui pitkälle vuosien taakse, olihan isäni ollut eläkkeellä koulumaailmasta jo                                 kymmenen vuotta. ”kiitos niistä eväistä, joita annoit meille ja siitä, että laitoit itsesi likoon, vaikka                                 emme olleet ihan parhaasta päästä”.

Lomalla ollessani, ja erityisesti pitkillä Euroopan junamatkoilla ehdinkin miettiä monenlaista suhteessa omaan työhöni ammatillisessa koulutuksessa. Kuinka paljon olisin valmis laittamaan itseni ja osaamiseni ”likoon” ja mitä eväitä löytyy työelämään haparoivien tukemiseen?

Takanani oli tuolloin reipas puolivuotta työvalmentajan työnkuvan rakentamista ja siinä toimimista. Tiimimestari-koulutus oli edennyt yli puolen välin ja arjen työt alkoivat viimein rullaamaan. Ja kyllä, kohtaaminen ja kiinnostus ihmiseen olivat nousseet työtavoista ja arvoista tärkeimmiksi. Pandemian jälkeinen aika opiskelijoiden ja nuorten elämässä näkyy edelleen mm. vuorovaikutuksen haasteina, sosiaalisista tilanteista kuormittumisena, aikataulujen hallinnan haasteina sekä kyvyttömyytenä uskoa tulevaan ja omaan osaamiseen.

Ammatillisten taitojen rinnalla tarvitaan työelämätaitoja

Työhönvalmentajat ovat jo ehtineet tulla tutuksi erityisammattioppilaitoksissa ja tämä työvalmentajakin on tuttu toimenkuva kuntouttavan työtoiminnan maailmassa. Millainen olisi tarvittava ohjaus perustutkintoa suorittaville opiskelijoille eri alojen oppimisyhteisöissä? Sitä pohdin koko vuoden 2022 tehdessäni tuotekehitystyön eat- tutkintoa samalla kun sulauduin oman kampukseni yhteisöön, yhteisöllisyyteen ja sen eri toimintoihin.

Ammatillisessa perustutkinnossa osaaminen näytetään oikeassa työelämässä, jonka jälkeen osaaminen arvioidaan ammatillisen opettajan ja työpaikkaohjaajan toimesta. Opinnot etenee ja homma niin sanotusti toimii. Optimaalisessa tilanteessa oma opettaja ja työvalmentaja arvioivat, että opiskelijalla on tarvittavat valmiudet niin ammatillisesti kuin työelämätaidoissa. Ja jos näin ei ole, niin sitten ihan käytännön tasolla keksitään toimet ennen koulutussopimuksen solmimista. Kuinka voimme näitä tarvittavia taitoja valmentaa ja miten ne työjärjestyksissä näkyvät? Tätä pohdittiin kiivaasti eri kampusten valmentajaverkostossa.

Luottamuksellista ohjaussuhdetta rakentamassa

Huomasin työhön palattuani pohtivani, että millainen vastuu koulutuksen järjestäjällä on vaikuttaa näihin valmiuksiin ja taitoihin silloin, kun tutkinnon suorittaminen on alkumetreillä.

Asetuksienkin mukaan vastuu ja velvollisuus löytyvät, mutta millä käytännön resurssilla. Kuinka oppimisen tuen henkilöstö tekee työtään yhdessä ammatillisen open kanssa? Nivoutuvatko yhteisten aineiden opettajat sujuvasti mukaan oppijan polulle matkalla tulevaisuuden ammattilaiseksi?

Valtakunnallisesti katsoen tämä toteutuu vaihtelevasti ja vaikuttavuuden mittaaminen lukeutuu edelleen ykköshaasteisiin. Kentällä ja kampuksilla liikkuu pandemian jälkeen erilaisista rahoituskohteista tulevia virtoja, joiden kesto ja määrä vaihtelevat. Ohjaava opettaja, jalkautuva s2, monikulttuurinen ammattiohjaaja, arkiohjaaja ja moni muu yrittää löytää tiensä opiskelijan lähelle. Mistä rakentuu luottamuksellinen ohjaussuhde, kun samalla mietityttää, että mahtaako oma työ jatkua määräaikaisuuden jälkeen.

Organisaation kyky järjestää näiden työnkuvien toiminta, kehittäminen ja koordinointi punnitaan toden teolla. Onnistumisia kuuluu monestakin maakunnasta ja verkostosta, mutta tehottomat lyhytaikaiset mallit ovat myös valitettavan arkipäiväistä.

Olisi myös tärkeää, että nämä työntekijät eri oppilaitoksissa tuntisivat ja tietäisivät lukuisien hankkeiden tuloksia, opittuja tapoja toimia, eivätkä suuntaisi aikaansa ns. ”pyörän keksimiseen uudestaan”. SAKU ry on ansiokkaasti luottopelaaja tässäkin, ja verkostoissa tiedon välittäminen toimii nykypäivänä myös diginä ja etänä. Työ- ja toimintakyvyn vahvistaminen on edelleen yhteiskunnallinen tehtävämme ja siinä esimerkiksi Työkykypassi-hanke on tehnyt sinnikästä työtään jo pitkään valtakunnallisesti. Hyvinvoiva Amis on monelle hyvinkin tuttu juttu, ihan käytännön toiminnoissa. Sosiaalisesti kestävän Amiksen rakentumista alan seuraamaan mielenkiinnolla - se on syystäkin sydämen asia!

Toimiva tiimi versoo hyvinvointia

Työvalmentajien on hyvin luontevaa osallistua myös oppilaitoksen yhteisölliseen työhön, jonka kautta opiskelijat oppivat tuntemaan ihmisiä työnkuvien takana. Valmentava ja voimavaraistava työote ei nimittäin auta, jos ihminen itsessään on ulkopuolinen ja tuntematon. Tämä uuden alan tiimien ja ihmisten keskinäisen luottamuksen rakentuminen on myös luonnollisesti tärkeää tavoitteisiin pääsemisessä. Toimiva tiimi kantaa myös vaikeuksien yli ja versoo hyvinvointia. Luottamus rakentuu kohtaamisissa ja keskusteluissa, joita kampuksilla koronan jälkeen taas käydään. Olethan sinäkin mukana niissä?

Opiskelijoiden tuki ja ohjaus työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen on asetettu työvalmentajan perustehtäväksi. Sen tavoitteena on mahdollistaa osaamisen hankkiminen ja osoittaminen yhdenvertaisesti myös erityisen tuen piirissä olevalle tai s2- statuksen omaavalle opiskelijalle. On itsestään selvää, että tutkinnon suorittaminen loppuun sekä työllistyminen ovat koulutuksen ykköstavoitteet. Tätä tehtävän toteutumista seurataan luonnollisesti rahoituksenkin näkökulmasta.

Oppilaitoksen yrityskumppanuuksien rakentaminen sekä työpaikkaohjaajien tuki harjoittelun aikana ovat siten osa myös työvalmentajien työtehtävää. Toivottavasti pitkään ja tuloksekkaasti, ja ennen kaikkea opiskelijoideni elämässä! Ehkäpä saan postia itsekin tulevaisuudessa ja hymyillen voi muistella työnsä merkityksellisyyttä uusien elämän polkujen rakentamisessa.