Sydämeni kuplii tutoreille

Olin äskettäin panelistina Nuori2023-tapahtuman ”Hyvinvoivaa oppilaitosyhteisöä rakentamassa – yhdessä kohti vaikuttavaa tutortoimintaa” keskustelussa valtakunnallisen tutorverkoston kutsusta. Kävimme etukäteen panelisteina läpi kysymykset ja huomasin jo tuolloin, että me olemme yhteisen asian ja tahtotilan äärellä. Meillä kaikilla on sama fokus, riippumatta siitä olemmeko ammatillisen vai lukiokoulutuksen puolelta. Me haluamme lisätä opiskelijoiden hyvinvointia vertaistoiminnan, osallisuuden ja yhteisöllisyyden kautta. Kukapa ei haluaisi. Tunnistimme myös samoja haasteita ja iloitsimme yhdessä mahdollisuuksista.

Tutortoiminnalla on elämässäni pitkät juuret. Tulin tietoiseksi oppilaskuntatoiminnasta yläasteella (silloin sitä kutsuttiin sillä nimellä). Katselin kaihoisasti oppilaskuntatoimintaa ja olisin halunnut mukaan, mutta jostain syystä en asettunut edes ehdolle. Ja hyvä niin. Toiminnassa oli oikeat henkilöt, yksi heistä tekee valtakunnan politiikkaa tällä hetkellä. Minä sen sijaan toimin yhteisöllisessä toiminnassa erilaisissa projekteissa. Meillä oli muutama taiteen, luovuuden ja tanssin ympärille rakennettu kiertue. Kiitos siitä kuuluu opettajalle, joka oli valmis laittamaan vapaa-aikaansa meidän toimintaamme ohjaamiseen kierrellessämme Ylä-Savon kuntia. Teimme yhteistyötä aktiivisten kuntalaisten ja seurakunnan kanssa. Yhteisöllisyyttä ja osallisuutta, vaikka näistä termeistä en silloin vielä ymmärtänyt mitään.

Lähdin yläasteen jälkeen sisäoppilaitokseen opiskelemaan nuorisotyötä ja siellä tutortoiminta kehitettiin juuri silloin uudenlaiseen toimintamalliin aktiivisen opettajan vetämänä. Sain olla kehittämässä ja rakentamassa pohjaa opiskelijan näkökulmasta. Se siivitti minut uudenlaiseen lentoon, koska merkityksellisyyden kokemus oli niin vahvasti läsnä. Tunsin, että olin tekemässä jotain todella tärkeää.

Vertaistoimintaan kannattaa satsata

Elämä vie kohti niitä asioita, jotka kuplivat sydämestä saakka, joten monien työpaikkojen, opintojen ja kokemusten kautta olen jälleen näiden samojen teemojen äärellä ammatillisen koulutuksen opiskelijatoiminnan ja osallisuuden asiantuntijatehtävässä. Työni kautta saan olla yhdessä upeiden, osaavien opiskelijoiden ja ammattilaisten kanssa vahvistamassa vertaistoimintaa, opiskelijakuntatoimintaa, tutortoimintaa, vaikuttamistoimintaa, yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Sitä kaikkea, jonka koen todella merkittäväksi eritoten tässä ajassa.

Koen valtavaa riittämättömyyttä, kun kuulen ja näen, että kaikilla opiskelijoilla ei mene hyvin. Kaikilla ei ole turvallinen olo, osa kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta oppilaitoksessa. Osaa opiskelijoista turhauttaa, että vaikuttamistoiminta on kuin tyhjään tunneliin huutamista, jolla ei ole edes kaikua. Panelistin yksi opiskelijajäsen nosti esiin näennäisvaikuttamisen ja korupuheet siitä, miten opiskelijoita otetaan mukaan hyvinvointiryhmiin ja sitten heidän äänensä vaiennetaan. Ei sen tarvitse olla näin. Jotain meidän on tehtävä tämän asian eteen.

Tunnistan ainakin osan opiskelijatoimintaa kohtaavista haasteista ja juuri siitä intohimoni tätä työtä kohtaan syttyy. Jos yhdenkin opiskelijan hyvinvointi lisääntyy, se on satsaamisen arvoista työtä. Vaikuttavuusarvioissa varmasti eurot tulevat takaisin, mikäli niitä halutaan laskea.

Tutkimusten mukaan vertaistoiminnalla on merkitystä ja siihen kannattaa satsata. Kun meillä on tutortoiminnan rakenteet ja resurssit kunnossa, saamme mukaan monenlaisia opiskelijoita tukemaan, auttamaan ja sparraamaan toinen toistaan, joten yksi ohjauksen henkilöstöresurssi tulee takaisin monin kymmenkertaisena. Vaikuttavuus- ja resurssitehokasta. Eikö vain.

Mennäänpä siis hommiin vahvistamaan hyvinvoivaa oppilaitosta!