Matkalla hyvinvoinnin reissuviikolla

Hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu kaikille. Hyvinvointivirtaa-viikon tapahtumissa näkyykin parhaimmillaan koko oppilaitoksen kädenjälki. 

Tapahtumien järjestämisessä tarvittavaa osaamista löytyy niin omasta talosta kuin sen ulkopuolelta. Opiskelijat voivat pystyttää omiin opintoihinsa liittyviä toimintarasteja, joissa vain luovuus ja kekseliäisyys ovat rajana. Lähihoitajat voivat mitata verenpainetta, liikuntaneuvojat testata toiminta- ja työkykyä, ravintola-alan opiskelijat kutsua smoothie-pajaan, autonasentajat opettaa renkaanvaihtoa ja hiusalan opiskelijat tehdä pikakampauksia. Eikä unohtaa kannata myöskään harrastuksissa hankitun osaamisen hyödyntämistä. Mahdollisuuksien lista on melkein loputon. Toimintapisteet toteutettuna opiskelijalta opiskelijalle ovat oppimistilaisuuksia parhaimmillaan. 

Opiskelijat ja ammattialojen pisteet tarvitsevat tuekseen opettajia ja/tai muuta henkilöstöä. Henkilöstön osaaminen on tapahtumassa iso voimavara ja mahdollisuus tehdä sekä ihmisiä että palveluita tutuksi. Tapahtumien rakentamisessa voi hyödyntää teemaviikon yhteistyökumppaneiden valmiita kokonaisuuksia. Yhteistyökumppaneita löytyy lisää oppilaitoksen läheltä esimerkiksi järjestöistä, kunnan palveluista ja seuroista. 

Toimintapisteillä saa käytävän penkeiltä nostattavaa tekemistä aikaiseksi. Ja jos opiskelijaryhmän saa liikkeelle ryhmänohjaajan kanssa ja keräämään esimerkiksi osallistumispassiin merkintöjä, niin silloin tapahtuman onnistumis- ja osallistumisprosentit kasvavat jo huimasti.

Positiivisia juttuja ei ole liikaa

Mitä hyötyä siitä on, että käydään ryhmänä vähän kisaamassa, runoilemassa, testaamassa, vastaamassa ja osallistumassa? Uusi tilanne voi tuoda uutta ja odottamatontakin osaamista esille. Osallistua voi juuri sellaisena kuin on ja kerätä niitä jokaiselle tärkeitä, pieniä onnistumisia, yksin ja ryhmänä. Samalla voi vahingossakin innostua ja innostaa myös kaveria. Kaikki tärkeitä juttuja. 

Tai kuten Salpauksen opiskelijatoiminnan koordinaattori sanoi, niin tässä ajassa positiivisia, yhteisiä juttuja ei voi olla liikaa. Hyvinvoinnin vuosikello muodostuu useista erilaisista tapahtumista ja tavoitteista, joilla yhteisöllisyyttä rakennetaan ja pidetään yllä läpi vuoden. Hyvinvointivirtaa-viikko sopii hyvin vuosikellon sisältöihin mukaan. Hyvän ryhmähengen pysyvä vaaliminen kantaa oppilaitoksen arjessa ja opinnoissa eteenpäin. 

Entä mitä esimerkiksi jääkaappimagneettien, pingispallojen ja kuppipelien pakkaaminen ja toiminnan järjestäminen antavat lisää SAKU-toimiston väelle? Miksi aamuyöstä kannattaa lähteä kohti ammattioppilaitoksia ja uusia seikkailuja? Vierailut ovat tilaisuus tavata sekä henkilöstöä että opiskelijoita. Toivottavasti ne ovat myös mahdollisuus kertoa meille, miten SAKU-toimintaa ylipäätään tulisi kehittää ja mitä odotuksia teillä on meidän toiminnallemme. Siksi pyrimme vierailuillamme järjestämään myös henkilöstölle suunnatun kokonaisuuden tapahtumaanne. Kuuntelemaan, kaiken toiminnan keskellä.

Erilaisia tapahtumia, erilaisia ihmisiä

On tapahtumia, joissa olemme enemmän kuin ihastuneina katselleet, kuinka porukka kellontarkasti liikkuu pisteeltä toiselle, ja omalta pisteeltä on tehnyt mieli lähteä kiertämään koko tapahtuma läpi. On tapahtumia, joissa on keskitytty yhteen asiaan. Se toimii myös mainiosti, kunhan osallistujia ohjataan paikan päälle.

Hienoa on kohdata opiskelijoita. Häntä, joka innostuu. Häntä, jonka opettaja sanoi löytäneensä tapahtumamme kautta viimein innostavan tavan lähestyä. Häntä, joka pitää omaan ammattialaansa tai harrastukseensa liittyvää toimintapistettä osaavana pystyssä. Häntä, joka saatiin pitkän empimisen jälkeen osallistumaan edes vähän. Häntäkin, jota ei todellakaan kiinnosta. 

Oppilaitoksen arjen pienien palasten näkeminen auttaa myös kaikkien muiden SAKU-tapahtumien suunnittelussa. 

Mahdollisuuksia ja hurlumheitä

Hyvinvointivirtaa-viikko tietää pientä hurlumheitä koko toimistolle viikolla 40 ja tietysti vähän aiemminkin. Toimiston seitsemän henkilön porukka singahtelee eri puolille Suomea koko viikon. 

Tällä kertaa navigoitiin Helsinkiin, Turkuun, Raaheen, Hyvinkäälle, Ylöjärvelle, Jyväskylään, Alavudelle ja Lahteen. Välillä meitä etsittiin, kun olimme (kylläkin luvalla) vallanneet rehtorin parkkipaikan. Välillä me etsimme, kun winderit oli varastoitu noutajiltaan liian huolella. Valmistautuneita olimme myös osoitteiden ja yhden elokuvaohjaajankin etsimiseen. Yksi teemaviikon postipakettikin on etsinyt kotia yli kolme viikkoa, sillä se palautui eilen pöydälleni takaisin. 

Vierailuissa on se jokin oma juttunsa ja viehätyksensä. Lopulta kun on aina yllätys, mitä reissussa vastaan tulee. Tavallisen oppilaitosarjen kokemisessa on parasta, kun näkee, miten eri jutut taloissa menevät. On mukavaa saada kasvot niminä tutuille. Ja välillä kohtaaminen on jotain ainutlaatuista, minkä takia aina muistaa, että kyllä ne esitteet, lehdet, tarrat, pallot, winderit, roll-upit ja muut sakumaiset härpäkkeet kannattaa pakata. Kun lähtiessään tietää, että kaikki on mahdollista, niin uskoo myös – positiivisena - siihen, että kaikki on mahdollista.