Koronakevään järjestöelämää

Olet täällä

Harva päivämäärä on piirtynyt muistiin niin hyvin kuin torstai 12.3.2020. Olin silloin itse osallistumassa intensiiviseen koulutuspäivään, puhelin syvällä kassin pohjalla äänettömällä. Toki tiedossa oli, että iltapäiväksi oli luvattu hallituksen tiedotustilaisuus koronavirukseen liittyen. Ja jo aiempina päivinä oli toimiston porukalla pohdittu, että päästäänköhän kaikki kevään tapahtumat toteuttamaan suunnitelmien mukaan.

Mutta kun koulutuksen tauolla vilkaisin puhelinta, saapuneista viesteistä ja vastaamattomien puheluiden määrästä kävi harvinaisen nopeasti selväksi, että tavallinen kevät oli muuttumassa joksikin muuksi, koronakevääksi. Hallituksen tiedotustilaisuudessa ilmoitettiin keväälle kielto suurten tapahtumien järjestämiseen ja suositeltiin myös pienempien kokoontumisten välttämistä. Saman tien käynnistyneessä viestittelyssä ennakoitiin oppilaitosten siirtymistä etäopetukseen.

Vuorokauden kuluttua olimme jo tehneet päätöksen kevään tapahtumien ja koulutusten perumisesta tai siirrosta syksylle. Maanantaina SAKU ry:n toimisto hajautui seitsemään eri työpisteeseen. Tiistaina vietimme ensimmäistä yhteistä etäyhteyskahvitaukoa. Tunnelma näillä kymppikahveilla oli hämmentynyt: mitäs nyt?

Vuorokauden ihmettelyn jälkeen seuraavilla kahveilla tunnelma oli toinen. Keskustelunaiheena ei ollut enää se, mikä kaikki ei tänä keväänä onnistukaan, vaan se, mitä sen sijaan voisimme tehdä. Ensimmäisenä herättiin työkykypassin hyödyllisyyteen – siinä olisi oppilaitoksille valmis työkalu etäopetuksen tueksi. Tarjoamme siis työkykypassikoulutuksia ja opastusta mobiilisovelluksen käyttöön. Seuraavaksi oivalsimme, että vaikka Liikevirtaa-liikuntakampanja ei sellaisenaan toimikaan (kampanjan pääteemana oli koulumatkaliikunta pyörällä tai kävellen), tarve taukoliikuntaan ja arkiaktiivisuuden ylläpitämiseen tulee olemaan etäopiskelun aikana suuri. Siispä ryhdyimme muokkaamaan kampanjasisältöjä. SAKUstars-kilpailuja meidän ei tarvinnut onneksi perua, vaan kisat saatiin siirrettyä syksyyn. Nopeasti tuli kuitenkin vahva tunne siitä, että koronakevään ahdistava uutisointi ja pakkoeristäytyminen saattaisi kaivata juurikin SAKUstarsin iloa ja yhteisöllisyyttä. Lähdimme siis suunnittelemaan SAKUstars Specialia verkossa toteutettavaksi. Tuo pulppuileva ja ideoiva kahvitauko on yksi työuran hienoimmista hetkistä.

Innovatiivisuus, uuden opettelu ja uudenlainen yhteisöllisyys ovat olleet koronakevään paras anti ja opetus työyhteisöllemme. Olemme löytäneet tapoja tehdä tuttuja asioita uudella tavalla. Kun tapahtumia ei voi järjestää, liikuntatapahtumankin voi viedä verkkoon. Kun verkostot eivät pääse kokoontumaan, yhteisöllisyyttä voi synnyttää myös etäyhteyden kautta, kun koolla on oikeat ihmiset ja innostavaa asiaa. Järjestön laajasta toiminnasta voi ottaa haltuun uusia asioita, kun yhtäkkiä onkin tarvetta lisäkäsille ja oma työkuorma on hetkellisesti keventynyt. Tai voi lähteä rohkeasti oppimaan uutta suoraan tekemällä: webinaareja, ajolistoja, striimauksia, juontoja ja fasilitointia.
Ja läsnä voi olla monella tavalla: videokuvana, joskus vaan äänenä, silloin tällöin vaikka kirjeen muodossa. Mutta tärkeintä on, että ollaan yhdessä, vaihdetaan ajatuksia ja jaetaan arkea niin kuin ennenkin.

Globaalisti koronakevääseen liittyy tietenkin paljon surua, terveyshuolia, pelkoa ja taloudellisia murheita. Myös meillä tutun ja turvallisen toiminnan ja työarjen muuttuminen toiseksi on välillä hämmentänyt, jopa vähän ahdistanut. Mutta uskon, että SAKU ry:n näkökulmasta katsottuna koronakevät tulee jäämään historiaan keväänä, jolloin kaikki meni uusiksi, mutta ei kuitenkaan pieleen.