Koronakauden käytännöt: kuinka vaikeudet voitetaan?

Koronakausi on aiheuttanut monenlaista haastetta ja päänvaivaa ammatillisen koulutuksen arkeen. Etäpedagogiikka haastaa tekemällä oppimista ja tekemisen ohjausta.  Etänä toimittaessa vuorovaikutus työntekijöiden ja opiskelijoiden välillä ja opiskelijoiden kesken muuttuu. Jaksaminen muuttuvassa ja epävarmassa tilanteessa on todellinen haaste.
Yhteinen poikkeustila yhdistää, mutta samalla tarvitaan työn organisointia ja johtamista uuden tilanteen mukaisesti.

Koronakauden vaikeuksien voittamiseksi koulutuskentällä on tehty valtavasti ‒ laadusta tinkimättä ja työntekijöitä säästämättä. Olemme koonneet SAKU ry:n verkostoista kyselyllä ja keskusteluilla kymmeniä käytäntöjä, joita kentällä on kehitetty opiskelijoiden hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden turvaamiseksi koronakaudella. Tässä blogissa kuvaamme ja analysoimme näitä käytäntöjä. Tarkoituksemme on koostaa kuvaa keinoista ja teoista, joita oppilaitoksissa on tehty koronatilanteesta selviämiseksi.

Haluamme tarjota virikettä pohdinnalle ja reflektoinnille. Keväällä ja alkusyksyllä 2020 tehtiin kriisitunnelmissa nopeita ratkaisuja ja venyttiin moneen. Tämä on tuottanut tulosta, ja tähän saakka ollaan selvitty. Nyt koronatilanne on vakiintumassa uudeksi normaaliksi, ja oppilaitoksissa toivotaan, että kriisitilasta päästäisiin kestävään normaaliarkeen. Kriisi on voitettu, kun uudet rutiinit alkavat rullata. Mitkä ovat keskeisimpiä opetuksia tähän saakka? Mihin on tarpeen satsata seuraavaksi; mitkä ovat seuraavat järkevät suunnat ja askeleet uuden normaalin vakiinnuttamiseksi?

Koronakauden käytännöt: kolme päätyyppiä

Jokseenkin kaikki koronakauden käytännöt liittyvät etäopetuksen ja -ohjauksen toteuttamiseen sekä opiskelijoiden ja työntekijöiden etäosaamisen ja -valmiuksien vahvistamiseen. Tämä on ymmärrettävää: kokoontumisrajoitusten myötä on toimittava etänä, ja jotta voidaan toimia etänä, edellytysten on oltava kunnossa. Asiaa voidaan kuvata jäävuorivertauksella.

Jäävuorivertaus havainnollistaa, että pinnan alla on usein enemmän kuin pinnalla näkyy. Ainakin koronakauden alkuvaiheissa oppilaitosorganisaatioiden suurimmat satsaukset ovat liittyneet toimintaedellytyksiin: laitteisiin, alustoihin sekä niiden käyttövalmiuksien varmistamiseen.

   





     Koronakauden käytäntöjen kolme päätyyppiä.

Edellytykset kuntoon

Henkilöstön toimintaedellytyksiä on vahvistettu etenkin koulutuksilla, joissa on ohjattu käyttämään eri alustoja ja ohjelmistoja, kuten Teamsia, Collaboratea, Itslearningia sekä Zoomia. Käytön tueksi oppilaitoksiin on perustettu tai vahvistettu tukipalveluita. Etätyön ergonomiasta on huolehdittu muun muassa lainaamalla näyttöjä ja työtuoleja.

Myös opiskelijoille tarjotaan jatkuvaa etätaitojen tukea, ohjausta ja harjoittelua. Lainattaviin laitteisiin on satsattu. Monissa oppilaitoksissa aloitteleville opiskelijoille opetetaan ensin etätyöskentelyn taitoja ja integroidaan niitä lähiopetukseen, jotta ne sujuisivat myös etätilanteissa. Opiskelijoille on
tarjolla etätukea samoin kuin työntekijöille.

Henkilöstön hyvinvoinnille ja toimintakyvylle tärkeää on uudentyyppisen työskentelytavan organisointi ja johtaminen. Uuden arjen koordinointi, työpäivän rakentaminen ja rytmittäminen ovat työnteon perusedellytyksiä siinä, missä toimivat laitteet. Vanhojen rutiinien murtuessa tarvitaan uusia. Uusiin tehtäviin tarvitaan uutta työnjakoa ja muuttuvissa tilanteissa viestinnän tarve kasvaa. Niissä oppilaitoksissa, joissa oppilaitoksen johto on satsannut koordinoinnin käytäntöihin, näitä on hyödynnetty ilolla. Toiminnassa on ollut muun muassa säännöllisesti kokoontuvia, koordinoivia ja aktiivisesti viestiviä valmiusryhmiä sekä johdon järjestämät virtuaalikahvit koko henkilöstölle.

Koronakauden kolmiloikka: digi, ohjaus ja yhteistyö

Suoranaisesti opetus- ja ohjaustyöhön liittyvissä käytännöissä on tehty digiloikkaa. Opetus ja ohjaus ovat siirtyneet paljolti Teamsiin, Collaborateen, Itslearningiin, Zoomiin ja muille alustoille. Samalla on muodostunut uusia pedagogisia käytäntöjä kuten digipajoja, joissa voi tehdä tehtäviä niin kuin lähiopetuksen pajoissa. Digipajoissa on tarjolla tukea myös etänä toimimiseen. Opettajilla on ollut etäopetuksessa työparina digipedagogiikkaan erikoistuneita opettajia.

Myös opiskeluhuolto ja opiskelijoiden tuki on "etääntynyt". Teams ja puhelin ovat tulleet tutuiksi. Kuraattori, psykologi tai asuntolanohjaaja saattavat olla tavattavissa päivittäin Instalivessä työhuoneen sijaan. Toki myös lähiopetusta ja -ohjausta järjestetään tarpeen mukaan turvallisuustekijät huomioiden. Etä- ja lähiohjausta yhdistellään esimerkiksi opiskelijahuollon kävelytapaamisissa.

Yhteisöllisyyden tueksi on järjestetty etä- ja virtuaalikahveja, joissa voi tavata tuttuja ja jutella vapaasti. Hyvinvoinnin ja jaksamisen tueksi on järjestetty temaattisia seminaareja, joissa eri alojen ammattilaiset antavat vinkkejä ja keskustelevat. Työpäivän rytmittämiseen, liikuntaan ja ruokailuun on jaettu erilaisia syötteitä ja linkkejä. Nämä hyödyttävät myös työntekijöiden hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Seminaarien ja syötteiden juurtumisessa oleellista on säännöllisyys ja toistuvuus ‒ uudet rutiinit uuteen tilanteeseen.

Digiloikan lisäksi koronakaudella on otettu muunlaisia loikkia. Yksi on ohjaus- tai henkilökohtaistamisloikka. Opiskelijoiden etäosaaminen vaihtelee suuresti. Siksi opiskelijoita pitää ohjata enemmän ja henkilökohtaisemmin, jotta he pystyvät oppimaan ja osallistumaan myös etänä. Joissain oppilaitoksissa on lisätty ohjausresurssia kaikille työntekijöille. Toisissa oppilaitoksissa ohjauksellista otetta on ulotettu yhä pidemmälle kuten tehtävänannon tapaan: tehtäviä on toimitettu opiskelijoille paperilla, jos digi ei suju.

Koronakausi on tuottanut myös yhteistyöloikan. Yhteisten oppimateriaalien luomisesta ja jakamisesta on koronakaudella tullut arkea. Koko oppilaitoksen virtuaalikahvit ovat tuottaneet kokemuksia johdon ja henkilöstön ennenkuulumattomasta läheisyydestä. Opettajien ja opiskelijahuollon yhteistyö on lisääntynyt, samoin yhteistyö vanhempien kanssa turvaverkkojen vahvistamiseksi. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Pedagogiikka ja organisointi: seuraavat kehittämisaskeleet

Kaikkiin koronakauden haasteisiin ei vielä olla löydetty toimivia ratkaisuja. Keskeiset avoimet kysymykset liittyvät etäopetuksen ja -ohjauksen pedagogiikkaan. Etäopiskelu ei ole pelkästään lähiopetuksen siirtämistä toiseen tilaan, vaan pedagogisten menetelmien laadullinen muutos. Keskeiset kehittämiskohteet liittyvät tähän muutokseen.

Monia ammattitaitoja ei voi opettaa määräänsä enempää etänä. Opiskelijoilla ei ole kotonaan tarvittavia välineitä, tai ammattityön ohjaaminen etänä on muuten hankalaa. Etäpedagogiikka haastaa tekemällä oppimista ja tekemisen ohjausta, ammattipedagogiikan kulmakiviä. Toisaalta tällä saralla on myös onnistumisia. Eräässä oppilaitoksessa ravintola-alan opiskelijat saivat kotiinsa raaka-aineet ja tekivät ruuanvalmistuksestaan erinomaisia videoita.

Etäpedagogiikka muuttaa myös vuorovaikutusta työntekijöiden ja opiskelijoiden välillä samoin kuin opiskelijoiden kesken. Monet opiskelijat ovat kokeneet etäopiskelun sosiaalisesti helpoksi ja rauhalliseksi. Toisaalta kynnys osallistua verkkotapaamisiin etenkin kameran välityksellä on monelle opiskelijalle korkea. Teams-väsymys on tuttua myös työntekijöille. Opettajan tai ohjaajan on vaikea seurata ja arvioida, mitä ryhmässä ja tilanteessa tapahtuu. Onko hiljaisuuden taustalla keskittynyt työnteko, opiskelijoiden väsymys vai katkennut verkkoyhteys? Keskeinen kysymys näiltä osin on, kuinka konkreettisesti ohjata ja fasilitoida hyvää ja toimivaa verkkoflow'ta kaikenlaisille oppijoille.

Myös työntekijöiden jaksaminen ja hyvinvointi epäselvässä ja muuttuvassa tilanteessa on todellinen haaste. Ammatillisen koulutuksen kenttä on ollut nopeiden ja rajujen muutosten tilassa jo vuosia ennen koronaa, mikä on kuormittanut työntekijöitä. Yhteinen poikkeustila on yhdistänyt, mutta tilanteen vakiintuessa uudeksi normaaliksi tarvitaan työn organisointia ja johtamista uuden tilanteen mukaiseksi. Jos korona muuttaa työprosesseja, työnjakoa ja työajan käyttöä, myös työn puitteiden ja tukijärjestelmien on muututtava. Tämä tekee uuden arjen organisoinnista toisen keskeisen kehittämiskohteen.

Koronasta selvitään samalla tavalla kuin kaikesta muustakin

Koronakauden käytännöt, joita yllä oleva jäävuori kuvaa, ovat tyypillisiä kaikelle työlle kaikenlaisissa organisaatioissa. Edellytysten on oltava kunnossa, jotta työ sujuu. Usein sujuva työ on pitkän prosessin lopputulos, ei lähtökohta. Kyse ei ole yksittäisistä toimenpiteistä tai toimijoista, vaan koko toimintaketjun järjestämisestä. Se, että koronaan on koulutuskentällä lähdetty vastaamaan koko ketjulla, kertoo että haasteisiin vastaaminen on otettu vakavasti. Samalla se muistuttaa uuden normaalin keskeisestä edellytyksestä eli muutosten kestävästä organisoinnista ja johtamisesta.

Korona kuitenkaan ei muuta ammatillisen koulutuksen perustehtävää. Ammatillisen koulutuksen tehtävä ja 'tuote' on opiskelijan oppiminen, kasvu ja kehitys. Koulutuksen tuotantoprosessi on se, mitä oppilaitos ja sen työntekijät tekevät oppimisen ja kasvun tukemiseksi. Koulutuksen johtaminen on sitä, mitä oppilaitosorganisaatiot ja johtolinja tekevät työntekijöille, jotta nämä voisivat palvella opiskelijoita. Perustehtävän toteuttamisen lisäksi tämän ketjun toimiminen on edellytys koronakauden muutoksista selviämiselle. Huoneentauluksi riittää kolme kysymystä:
• Mitä opiskelijat tarvitsevat (koronakaudella) oppiakseen, kiinnittyäkseen, voidakseen hyvin?
• Mitä työntekijät tarvitsevat voidakseen palvella opiskelijoita (koronakaudella) paremmin?
• Kuinka työntekijöille järjestetään ja organisoidaan mahdollisuudet palvella opiskelijoita (koronakaudella)?

Sama ohjenuora auttaa meitä rakentamaan parempaa, opiskelijalähtöisempää ja henkilökohtaisempaa ammatillista koulutusta sitten, kun koronasta on selvitty.

                                                                                                                 Antti Maunu, Maria Käkelä, Susanna Ågren