Hyvinvointia arjessa

Olet täällä

Ansaittu joululoma on ohi ja siirrymme pikkuhiljaa arkirytmiin ja töiden pariin. Kukapa olisi vielä vuosi sitten osannut kuvitellakaan, että vallitsevan koronatilanteen takia työympäristömme muuttui näin radikaalisti ja näinkin pitkäksi aikaa. Siirtyessäni etätöihin viime maaliskuussa jouduin luopumaan väliaikaisesti upeasta työhuoneestani YSAOlla. Tätä ennen ei ollut tullut paljoa ajatelleeksikaan, miten työnantaja oli huolehtinut minullekin hienot työolosuhteet. Ilmastoitu työhuone, ergonominen sähkötyöpöytä ja säädettävä työtuoli vaihtuivat kodin ruokapöydän natisevaan jakkaraan ja taukojumppaan keittiösaarekkeen ympärillä. Ja entäpä kahviseura ja lounastauot. On niin ikävä noita muutaman minuutin mittaisia höpöttelytuokioita YSAOn kahvilassa työkavereiden kesken. Nyt ei etätyöpisteellä kuulu kuin keittiön seinäkellon raksutus ja koiran uneliaat tuhahdukset. Olen aina ollut sitä mieltä, että koti on ihmisen paras paikka… mutta rajansa nyt kaikella. Kyllä tästä jo kaipaisi ihmisten ilmoille!

Teams on jo liiankin tuttu. Aikaisemmin saatoin hieman harmitella, kun piti säntäillä kokouksesta toiseen tietokone, puhelin, avainnippu ja vesipullo kainalossa. En kyllä valittaisi tästä enää. Nyt ei tarvitse säntäillä fyysisesti minnekään. Tavarat ja kahvikuppi on kivasti tässä tietokoneen ympärillä ja pompin klikkauksella Teams-kokouksesta toiseen. Istuminen ja paikoillaan olo on vallannut työpäivän. Työasennon muutoksia on pitänyt oikein harjoitella eli kuljettaa läppäri mitä ihmeellisimpiin paikkoihin kotona, autossa ja verannalla, jotta työasennot ikään kuin vahingossa muuttuisivat päivän mittaan. Kun työpäivä on pulkassa, niin siirrän tietokoneen, muistiinpanovälineet ym. työhön liittyvät jutut siististi syrjään ja kuvittelen, että ”nyt alkoi oma aika”.

Elämä on ollut aika kurjaa, kun ei ole päässyt osallistumaan tavanomaisiin kulttuuririentoihin. Koen aikaisemmin saaneeni upeita elämyksiä teatteri- ja konserttiesityksistä, mutta nyt suurin osa näistä esityksistä on peruttu tai siirretty hamaan tulevaisuuteen. Joitakin konsertteja olen päässyt seuraamaan turvallisesti mm. Youtubesta kuten tyttäreni jouluisat esiintymiset sellokonserteissa ja teatterin lavalla. Ne on seurattu kotisohvalta silmät täynnä roskia. Mielestäni tämä uusi osallistumistapa tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen on varsin oivallinen keino nauttia vaikkapa näistä kulttuurikokemuksista, mutta kyllä siinä väistämättä jää jokin osa elämyksellisyyttä kokematta, kun ei voi itse fyysisesti olla paikalla.

Kun työpäivät ovat ”sisällä istumassa”, niin kyllä vapaa-ajalla kaipaa jo ulkoilmaa ja liikettä kroppaan. Kuntosalit, uimahalli ja peliareenat ovat meidän seutukunnalla avoinna vaihtelevasti. Niissä huolehditaan kyllä hygieniasta, mutta jotenkin koen vastenmielisenä lähteä salille vaikkapa juoksumatolle puuskuttamaan maskin läpi. Hyötyliikunta arjessa onkin nyt kohonnut arvoon arvaamattomaan! Kävelylenkit koiran kanssa, lumityöt ja halkojen kuskaaminen liiteristä ulkosaunalle saa veren kiertämään mukavasti. Hiihtoladutkin on jo alueellamme avattu, upeaa! Ja ette usko, miten siistiä meillä on kotona. Ikkunoiden pesu, Imurointi, pölyjen pyyhkiminen, vaatteiden pesu ja kaikenlainen pikku kotifiksailu on nyt pop. Seuraavaksi on vuorossa yläkerran vessaremppa ja kunhan lumet sulaa, niin alkaa talon julkisivumaalaus. Voi hitsi, minusta on kuoriutunut aktiivinen hyötyliikkuja!

Menneeltä vuodelta peruuntui useita työmatkoja ja omia menoja mm. Apocalyptican keikka ja lomamatka Venetsiaan. Pessimisti kun ei pety, niin en ole ajatellut näitä tapahtuvaksi vielä tänäkään vuonna. Mutta onneksi on puhdasta luontoa elämyksineen saavutettavissa ihan kotiovelta ja tietysti nämä nopeat nettiyhteydet. Kyllä tässä vielä joku kuukausi kärvistellään etämoodissa, mutta samalla haaveilen jo vapaammasta liikkumisesta ja osallistumisesta erilaisiin kulttuuri- ja liikuntatapahtumiin, missä näkisi muitakin ihmisiä. Ja se jos mikä tuottaisi hyvinvointia minulle.

Tsemppiä kaikille toivoo mökkihöperö Iisalmesta!