Aina kannattaa lähteä

Rollerot, winderit, roikot ja liput ovat jääneet keväällä pakkaamatta. Uudet kisapaidat ovat jo kauan odottaneet silitettyinä kaapin hyllyllä. Onko nyt jo loppukiri? Päästäänkö syksyllä tapahtumiin? Meillä on tapahtumia ikävä, sillä muistojemme mukaan ”aina kannattaa lähtee”.

Tapahtumiin olemme yleensä Miian kanssa pakkaamassa laukkuja. Seikkailut tiiminä kuuluvat reissuillamme vähän asiaan. Emmekä ajattele olevamme siinä poikkeuksia. Uskomme vahvasti, että kun te oppilaitoksissa kasaatte lähtijöitä kokoon, niin yhdessä tekeminen on se tärkein juttu, mikä innostaa reissuun mukaan. Tekemisessä tähdätään myös hyvään mieleen, liikunnan iloon, vähintään punaisiin poskiin ja bonusta ovat mahdolliset mitalit.

Matkoilla tapahtuu, yleensä aina. Jedun Syyskisoihin lähdössä matkamme tyssäsi jo toimistolla parkkiruutuun, kun emme päässeet vuokra-autoon enää edes sisälle. Modernin automme avaimessa ei ollut manuaalista avainta lainkaan. Kun patteri loppui, niin ratsujoukot saapuivat autovuokraamosta Tampereelta tuomaan uutta avainta. Niinpä, kauankohan ratsujoukoilta olisi kestänyt lähteä pelastamaan meitä Kalajoelta.

Tornion Talvikisoihin mennessä junassa riitti matkustajia ja pituutta. Aseman laiturilla ei sen sijaan paljoakaan pituutta ollut. Muistan vieläkin konduktöörin hoputtamisen, kun heittelimme kiireellä tavaroita ulos junasta ja hyppelimme niiden perässä umpihankeen. Vuokattiin mennessä reissumme oli tavallista pidempi. Siellä oli ensimmäistä kertaa laskettelu lajina. Olimme ilmoittaneet Terhin rinnekisaan, joten päätimme pysähtyä treenikuviin jokaisen matkalle osuvan laskettelukeskuksen kohdalla. Ja niitähän matkalla riitti. Terhi sai istua puolet matkasta laskettelutamineet päällä takapenkillä.

Olemme kuitenkin joka kerta – vielä – osuneet oikeaan kohteeseen. Aina näin ei käy. Otteluohjelmia on laitettu uusiksi, kun turnauksen joukkueemme ei ole singahtanut ainoastaan väärälle hallille vaan kahden sadan kilometrin päähän väärään kaupunkiin. Eikä aikatauluja paluuseenkaan kannata aina minuuttien tarkkuudella tehdä. Kun Kokkolan kisoista eräs joukkue ”karkasi” kisoista aiempaan junaan, niin jonkun ratarikon takia juna juuttui pääradalle. Eikä aikaakaan, kun muutamaa tuntia myöhemmin lähtenyt juna nappasi karkulaiset kiinni. Näihin tilanteisiin sopii erinomaisesti vakiokannustuslauseemme: Vois sattua kenelle tahansa!

Makeimmin olemme nauraneet hotelliyöpymiselle, jossa meidän huoneemme olivat tanssilattian alapuolella. Kun Roope Salminen & Koirat veivasivat Motherfucking darra -biisiä kolmatta kertaa kajarit kaakossa, jengi lauloi mukana ja lattia notkui yläpuolella, niin aika pian kävi selväksi, että tänä yönä ei nukuta. Juu, ei, se ei naurattanut silloin.

Mitaleja olemme jakaneet varmaan kohtuullisen oikein. Tunnustamme kuitenkin, että yhdelle kiertopalkinnolle olemme tehneet vääryyttä. Olimme varmoja, että sitä ei kyllä kukaan itselleen enää halua ja hävitimme sen kesken kisojen kierrätyslaatikkoon. Kun sitä tultiin illalla kysymään, niin kävimme sen sitten hissun kissun hakemassa takaisin. Sen kolhut eivät kyllä ole silti meidän tekemiämme!

Reissuillamme olemme muun muassa olemme olleet apujoukoissa työntämässä peilijäällä lumihankeen ajautunutta joukkueen autoa takaisin tielle. Lääkärikäyntejä olemme tehneet esimerkiksi ihan omassa tykyliikunnassa otsaan heitetyn frisbeekiekon ja silmäkulmaan osuneen automaattisen auton takaluukun takia. Joskus joku sakulaisista on unohdettu jollekin kisapaikalle, mutta kaikki työkaverit ovat kuitenkin tällä hetkellä tallessa.

Kisareissuissa on ihana tavata tuttuja ja uusia kisailijoita! Maailmaakin on voinut välillä parantaa, vaikkapa legendaarisissa vessadiscoissa. Hyvä yhteishenki kuuluu kisoissa asiaan: Lajikonkareilta saa opastusta omiin suorituksiinsa. Kiitos myös niistä kerroista, jolloin frisbeekiekkojamme olette käyneet pelastamassa lammesta, ellei jopa kahdesta. Onneksi muutama mitalikin on saatu napattua, että toimistollakin on voitu mitalikahveja juoda.

Tänä keväänä on valmistauduttu tuleviin tapahtumiin vain muistoilla! Ja olemme varmoja, että kun meilläkin jäi vielä pari tarinaa takataskuun, niin kisareissuilla on sattunut ja tapahtunut paljon sellaista, mitä meille ei ole kerrottu. Pelimuistoja, Tunnelmia. Sattumuksia, Kommelluksia. Ihan mitä vaan.

Nyt on teidän vuoronne! Odotamme Facebook-sivumme kommentteihin (innolla!) teidän tarinoitanne ja seikkailuja, jotka osoittavat, että aina ja etenkin ensi syksynä kannattaa lähteä. Kommentoikaa, tarinoikaa ja tykätkää. Juttuihin osalistuneiden kesken arvomme 4. kesäkuuta  Pienen Suklaatehtaan ihanan herkkupaketin, joka koostuu kolmesta maustetusta suklaalevystä sekä tummapaahtoisesta suklaakahvista. 

Terveiset kaikille teille kanssamme tapahtumia rakentaneille!