Aikuisena esteratsastajaksi – Eräs yksilöllinen opintopolku

Ratsastus vie mukanaan. Me ratsastajat olemme rakkaasta harrastuksestamme ehkä jopa innostuneempia kuin golffarit. Monet ovat valinneet hevoset elämäntavakseen jo nuorena. Itse olen alalla aito ”aikuisopiskelija”. Lapsena böndellä puuhasin pari vuotta hevosten kanssa, mutta pääsin enemmänkin luomaan lantaa kuin ratsastamaan. Kun oma lapseni neljännesvuosisadan kuluttua tuli alkeiskurssi-ikään, päätin minäkin kokeilla.

Aikuisena aloittelijana olen näiden kolmen ja puolen vuoden ajan ollut ratsastustallilla kuin alanvaihtaja, joka on vihdoin repäissyt ja päättänyt opiskella lapsuutensa unelma-ammattiin. Uuden opiskelu aikuisena on antoisaa, mutta haasteellista ja vaatii paljon sekä opiskelijalta että opettajalta. Tässä muutama huomio, jotka taitavat päteä kaikkeen aikuisena opiskeluun – myös uuden oppimiseen työpaikalla.

Eletty elämä on uuden oppimisen kannalta sekä hidaste että hyöty. Päätetyöskentelyn ja pitkänmatkanjuoksun jäykistämät nivelet eivät varsinaisesti edistä hyvän istunnan löytymistä. Se hemmetin kantapääkään ei meinaa millään pysyä alhaalla, kiitos 20 vuoden korkkarikävelyn. Miten nuo lapsiratsastajat istuvatkin alusta asti noin luontevasti hevosen selässä? Toisaalta osaan aikuisena itsenäisesti etsiä ratkaisuja kompastuskiviini. Ratsastus toi elämääni myös joogan ja pilateksen. Kyllä nelikymppinenkin notkistuu, kun sitkeästi veivaa…

Ryhmäytyminen ja erityisesti tallihenki edistävät oppimista ja viihtymistä. On tosi mukavaa, jos ratsastustunnilla on tuttuja kavereita, joiden kanssa tunnin kulkua on rattoisaa puida tallin käytävällä. Tosiasiassa ihmiset kuitenkin vaihtavat paljon ryhmästä toiseen ja tunneilla on usein mukana rästijöitä tai muita vierailevia tähtiä. Pienen ryhmän yhteishenkeä tärkeämpi on hyvä tallihenki. Sen näkee siitä, että kaiken tasoiset ja -ikäiset ratsastajat ovat heti kavereita keskenään. Kaikki uskaltavat kysyä ja aina ollaan valmiita tarjoamaan apua. Yhdistäähän rakkaus lajiin meitä kaikkia, hyvinkin eritaustaisia ihmisiä.

Kun hommassa ollaan mukana suurella tunteella, vaaditaan opettajalta psykologista silmää. Ratsastus vaatii sataprosenttista keskittymistä ja ratsastajat ovat harrastuksessaan satasella mukana. Tunneilla nähdään joskus jopa turhautumisen kyyneliä, mutta useammin onneksi tuuletetaan onnistumisia. Opettajan pitää oppia näkemään, mikä ketäkin ratsastajaa vie eteenpäin: Toinen sisuuntuu tsemppaamaan motkotuksesta, toinen motivoituu enemmän kehuista. Joskus opettajan pitää vaatia uskallusta, vaikka ratsastajaa jännittää. Toisinaan on parempi suosiolla helpottaa tehtävää. 

Jos ei mene epämukavuusalueelle, ei juurikaan edisty. Moni aikuinen tyytyy ratsasteluun, mutta minun olkapäälläni istuu kunnianhimon pirulainen, joka vaatii edistystä. Vaikeuskerrointa nostaakseni päätin vieläpä edistyä nimenomaan esteratsastuksessa, jonka suuri osa aikuisista deletoi kokonaan tuntivalikostaan. Kovin on ollut välillä epämukavaa. Kamalasti on pelottanut - joogahengitys oli tunneilla jossain vaiheessa ahkerasti käytössä. Joskus on vähän sattunutkin, kun turhan haastava tehtävä tai hevonen on tipauttanut kirjaimellisesti maan pinnalle. Mutta kuten tiedämme: no pain, no gain.

Usko omiin ja oppijan kykyihin on tärkein oppimisen edellytys. Jos tärisen ja pelkään, että menevänpuoleinen hevonen lähtee käsistä, se yleensä lähtee. Jos jo ennen estettä annan periksi sivusta ohi livahtamaan taipuvaiselle laiskurille, se taatusti käyttää tilaisuuden hyväkseen. Mielikuvaharjoittelulla on tärkeä rooli oppimisessa: on saatava päälle ”queen of f***ng everything” -olotila, niin johan tottelee kovapäisempikin polle ja pystyn suorituksiin, joilla yllätän jopa itseni. Opettajan täytyy tukea ratsastajan uskoa omiin kykyihin ja kehittymismahdollisuuksiin. Jokaisen ratsastajan, joka tunnilla. Myös niiden vähän hitaammin edistyvien.

Näe edessäsi loistava tulevaisuus. Tavoitteellisuus edistää oppimista. Tavoite voi olla pieni tai hyvinkin kunnianhimoinen. Joku voi tavoitella merkkisuorituksia tai kilpailuissa pärjäämistä, mutta tavoite voi olla vaikka, että oppii nostamaan laukan jollain vähän tarkemmalla hevosella ainakin toisella tai kolmannella yrittämällä. Saavutettuja tavoitteita kannattaa pysähtyä juhlimaan. Ja asettaa sitten uusi tavoite. Tässä lajissa ne eivät lopu.

Helin hauskoja kotivideoita esteratsastuksen parista:

Kesän 2016 alkeisestekurssilla tärkein tavoite oli pelon hallinta

Välillä mennään jo ihan tyylillä

Aina ei mene putkeen

Joskus hypätään jopa käsi silmillä