Tässä blogissa SAKU ry:n toimiston porukka ja aktiiviset sakulaiset kertovat ajatuksiaan liikunnasta, kulttuurista ja työstä hyvinvoinnin edistämiseksi. Ja joskus jostain ihan muusta.
Koululiikuntaliiton ja Pyöräilykuntien verkoston Pyöräily elämäntavaksi -hanke kannustaa peruskoululaisia ja toisen asteen oppilaita hyppäämään satulaan aktiivisuuden lisäämiseksi. Hanke on osoittanut, että kohdistamalla toimenpiteet suoraan nuoriin ja tekemällä heistä aktiivisia toimijoita saavutetaan hyviä tuloksia sekä innostetaan nuoria liikkumaan omaehtoisesti.
Rollerot, winderit, roikot ja liput ovat jääneet keväällä pakkaamatta. Uudet kisapaidat ovat jo kauan odottaneet silitettyinä kaapin hyllyllä. Onko nyt jo loppukiri? Päästäänkö syksyllä tapahtumiin? Meillä on tapahtumia ikävä, sillä muistojemme mukaan ”aina kannattaa lähtee”.
Olemme eläneet koronapandemian aikaa nyt vuoden. Korona on mullistanut sekä arkea, työtä että opintoja. Osa muutoksista saattaa jäädä pysyviksi, mutta monet niistä ovat positiivisiakin muutoksia. Luotaamme nyt katseemme kohti lähitulevaisuutta. Uskon, että syksy 2021 avaa meille jälleen maailman portit ja saamme tavata toisiamme. Hyvä näin.
Ammattiosaajan työkykypassi on osa ammatillista perustutkintoa. Osaamisen hankkimisesta opiskelija saa erillisen Työkykypassi-todistuksen, jonka avulla hän voi työnhakijana osoittaa työnantajalle, että hän osaa huolehtia toiminta- ja työkyvystään läpi työuransa. Koko työura sillä perusteella, että kyseessä on toistaiseksi voimassa oleva passi.
Blogikirjoitukset ja artikkelit ovat viime aikoina olleet täynnä koronaa edelleen, vaikka yli vuosi on tätä tietä taivallettu. Tuntuu jo, että riittää tästä aiheesta, mutta valitettavasti tuo #&%¤:n tauti on täällä edelleen ja rokotukset ei edes puolivälissä, joten kyllähän se puheissa ja teksteissä vielä tulee päivittäin esille.
Onneksi valoa on tunnelin päässä ja tartunnat ovat laskeneet jonkin verran. Lähiopetukseen ammatillisella puolella piti päästä viikolla 15, mutta taitaa se vielä vähän siirtyä terveysturvallisuuteen vedoten. Ehkä hyvä niin. . .
Olemme Venny Lundberg ja Emilia Salo. Opiskelemme Tredu Sammonkadulla liiketoimintaa ja olemme toisella vuodella. Olimme järjestämässä yhdessä SAKU ry:n kanssa SAKUgames-tapahtumaa. Tapahtumassa me olimme jo toista kertaa mukana. Ensimmäisellä kerralla tapahtuma jouduttiin harmillisesti perumaan.
Ensimmäisen kerran, kun olimme mukana järjestämässä tapahtumaa, olimme tavallaan sivustaseuraajia. Saimme kuitenkin tehtäviä hoidettavaksi ja tuntumaa siihen, millaista tämän kaltaisen tapahtuman suunnittelu on.
Oma ”amisurani” alkoi jo kuusitoistavuotiaana vuonna 1978 muuttaessani Lapinlahdelta Jyväskylään Keski-Suomen Keskusammattikouluun (kutsuttiin Kakolaksi) opiskelemaan kuvanvalmistajaksi. Keskiarvo olisi riittänyt ja paikka lukioon olisi ollut varmistettu, mutta edesmenneen opinto-ohjaajaisäni kannustavin neuvoin valitsin kuitenkin amiskan.
Voihan korona minkä teit. Vuosi sitten otimme intoa puhkuen vastaan SAKUstars 2021 kilpailujen järjestämisen. Varasimme junaliput ja majoituksen Helsingin kisoihin tutustumista varten, olimmehan Annukan kanssa ensikertalaisia SAKUstarsin parissa. Helsingin kisat siirtyivät syksyyn ja muuttuivat hybridikisoiksi. Onneksi korona hellitti sen verran, että pääsimme pienellä porukalla syksyllä piipahtamaan Helsinkiin ja näkemään sen voimien ponnistuksen, jonka hybridikisajärjestelyt vaativat.
Noin vuosi sitten aloimme saada viestejä oudosta viruksesta, joka riehui Kiinassa. Meni hetki, ja huomasimme sen vaikuttavan totaalisesti myös omaan toimintaamme: muun muassa meidät uusmaalaiset eristettiin muusta maasta.
Siirryimme melkein yhdessä yössä etäopetukseen. Toimintaamme rajoitettiin voimakkaasti, kun muun muassa julkiset liikunta- ja kulttuuripalvelut suljettiin. Kesään mennessä tilanne näytti jo helpottuvan, mutta loppusyksy toi uudelleen rajoitustoimet.
Ansaittu joululoma on ohi ja siirrymme pikkuhiljaa arkirytmiin ja töiden pariin. Kukapa olisi vielä vuosi sitten osannut kuvitellakaan, että vallitsevan koronatilanteen takia työympäristömme muuttui näin radikaalisti ja näinkin pitkäksi aikaa. Siirtyessäni etätöihin viime maaliskuussa jouduin luopumaan väliaikaisesti upeasta työhuoneestani YSAOlla. Tätä ennen ei ollut tullut paljoa ajatelleeksikaan, miten työnantaja oli huolehtinut minullekin hienot työolosuhteet.