Sakumaista

Arjen liikkumisesta puhutaan usein puutteen kautta. Liikumme liian vähän, istumme liikaa, teemme vääriä valintoja. Todellisuudessa ongelma on vähemmän moraalinen ja enemmän rakenteellinen.

Emme ole varsinaisesti lopettaneet liikkumista, olemme vain siirtäneet sen eri kohtaan päivää. Suomalaiset itse asiassa harrastavat tänä päivänä liikuntaa enemmän kuin koskaan. Suurin osa meistä kuitenkin viettää työpäivänsä hyvin pitkälti paikoillaan joko istuen tai seisten. Päivät jakautuvat ikään kuin kahteen erilliseen maailmaan: ’tehokkaaseen’, paikallaan tapahtuvaan työhön sekä erilliseen liikkumisen hetkeen. Keho liikkuu, mutta ei silloin, kun ajattelu sitä eniten tarvitsisi.

Tämä on keskeinen ristiriita. Yhä useampi työ perustuu kognitiiviseen suorituskykyyn: tarkkaavaisuuteen, muistiin ja ongelmanratkaisuun. Tutkitun tiedon valossa tiedämme, että liike tukee näitä toimintoja. Silti olemme järjestäneet työpäivät niin, että ajattelu tapahtuu pääasiassa liikkumatta. Se ei ole sattumaa, vaan tehokkuusajattelun sivutuote.

Moderni työ on optimoitu kitkattomaksi: kaikki on saatavilla ilman siirtymiä, kommunikointi ei vaadi liikkumista ja työvälineet on rakennettu paikoillaan käytettäviksi. Tässä ympäristössä liike ei esty, se vain muuttuu tarpeettomaksi.

Liikkuvan aikuisen toteuttama Henkilöstöliikunnan barometri (2025) täydentää kuvaa kiinnostavasti. Liikkumista tuetaan työpaikoilla todella hyvin: tarjolla on etuja, välineitä ja kannusteita. Silti arjen muutokset jäävät helposti pieniksi. Samanaikaisesti valtaosa työntekijöistä ilmoittaa olevansa valmiita lisäämään liikkumistaan, jos keinot sopivat paremmin omaan arkeen.

Kyse ei ole tiedon, motivaation tai keinojenkaan puutteesta

Kyse on siitä, että liike ei ole integroitu sinne, missä työ tapahtuu. Arjen liian vähäinen liikkuminen ei ratkea sillä, että lisätään yksittäisiä liikuntasuorituksia. Kyseessä on ennemminkin rakenteellinen kysymys: missä kohtaa päivää keho olisi hyvä laittaa vähän liikkeelle ja missä kohtaa ajattelu tapahtuu. Nykytyössä ajattelemme paikallamme ja liikumme työpäivän ulkopuolella.

Tästä syystä pienikin liike kesken työpäivän voi olla enemmän kuin pelkkä tauko. Voisi ajatella, että se on järjestelmän korjausliike, joka vaikuttaa suoraan siihen, miten ajattelumme etenee: pysyykö se samoilla urilla vai avautuuko kaistaa uusille.

Hyvä uutinen on, että nyt ei puhuta suurista muutoksista. Arjen liike ei synny sankariteoista vaan pienistä aktiivisista valinnoista: kävelystä kollegan luo viestin lähettämisen sijaan, kävelypalaverista tai hetkestä, jolloin ajatus saa vaihtaa maisemaa yhdessä kehon kanssa.

Mistä liikkeelle?

Jos liikkumisen haaste on rakenteellinen, myös ratkaisujen pitäisi olla rakenteellisia. Yksi tapa tarkastella oman työyhteisön arkea on Uusi normipäivä -työpaja.

Uusi normipäivä on Liikkuvan aikuisen kehittämä työpajamalli, jonka avulla voitte löytää teidän työyhteisössänne ja tiimeissänne ne oikeat kohdat ja juuri teille sopivat keinot lisätä liikettä, palautumista ja hyvinvointia työpäiviin.

Tule kuulemaan lisää Uusi normipäivä -työpajasta (sama sisältö molemmissa):
• 8.9.2026 klo 14.00–15.00. Ilmoittaudu mukaan
• 10.9.2026 klo 14.00–15.00 Ilmoittaudu mukaan

Lisää tietoa ja ratkaisuja työpaikkojen liikkumisen, palautumisen ja työkyvyn tukemiseen löydät osoitteesta liikkuvatyoelama.fi.

Vuoden 2025 Henkilöstöliikunnan barometrin raportti sekä tiivistelmä tuloksista löytyvät Liikkuva työelämä -verkkosivuston Tutkittua tietoa -osiosta.

Kuva:  https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/cff293cb-20f2-4af0-9bb4-5901106b8b71/content