SAKU ry:n lausunto ammatillisen koulutuksen reformin asetuksista

Olet täällä

Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto, SAKU ry on jättänyt opetus- ja kulttuuriministeriölle lausunnon ammatillisen koulutuksen reformin asetuksista. Lausunnossa otettiin kantaa kahteen asiaan:

Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuksesta

1. luku, 2 §: Yhteisten tutkinnon osien laajuus ja osa-alueet

Asetusluonnoksessa esitetään, että yhteisissä tutkinnon osissa yhteiskunta- ja työelämäosaamiseen sisältyy mm. osa-alue työkyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitäminen. Tällä hetkellä voimassa olevassa asetuksessa osa-alueen nimenä on työkyvyn ylläpitäminen, liikunta ja terveystieto. Muutoksen tavoitteena on muuttaa osa-alueiden nimiä oppiainemaisista nimistä osaamisperusteisemmiksi nimiksi.

Liikunta ja terveysosaaminen ovat keskeisiä työkyvyn ja hyvinvoinnin rakennusvälineitä. Terveystiedon monipuolista osaamista tarvitaan terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseen ja kehittämiseen sekä arjen taitojen kehittymiseen. Liikunta puolestaan edistää fyysistä suorituskykyä ja terveyttä sekä tuottaa hyvää mieltä. Erityisesti liikunnan osaamisessa on tärkeää huomioida opiskeltavan alan vaatimukset.

Huolemme on, että työkyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitäminen -niminen yhteisten tutkinnon osien osa-alue saatetaan tulkita liian suppeasti. Nimi saattaa johtaa mielikuvaan, jossa opiskelijalle annettava opetus ja ohjaus painottuu esimerkiksi työturvallisuuteen ja ergonomiaan, jolloin se voidaan antaa kokonaisuudessaan ammattiaineen opettajien vastuulle.

Opiskelijan työ- ja toimintakykyisyyden tukemisen pitää olla koko oppilaitosyhteisön asia, mutta keskeisessä roolissa osa-alueen opetuksessa ja ohjauksessa pitää jatkossakin olla liikunnan ja terveysosaamisen ammattilaiset.

Esitämme, että osa-alueen nimessä säilytettäisiin näkyvissä työkyvyn ja hyvinvoinnin keskeisimmät rakennuspalikat ja osa-alueen nimeksi tulisi Työkykyä edistävä liikunta ja terveysosaaminen, jolloin se olisi linjassa myös ammatillisen koulutuksen tarkoituksen kanssa (HE39/2017, 2§).

 

Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus ammatillisen koulutuksen rahoituksen laskentaperusteista

2. luku, 7 § ja 17 §: Majoituksen järjestämisen korotuskertoimet

Asuntolatoiminta on ollut osa ammattikoulujen toimintaa koulutuksen käynnistymisestä lähtien. Tällä hetkellä koulutuksen järjestäjien ylläpitämissä asuntoloissa asuu noin 10 500 opiskelijaa, joista suurin osa alaikäisiä. Asuntolapaikkojen tarve on huomattavasti suurempi ja tarve on kasvussa.

Eduskunnan käsittelyssä olevassa lakiesityksessä HE39/2017 asuntolatoiminta määritellään osaksi oppimisympäristöä, mikä on erinomaisen hyvä ja tarpeellinen kehitysaskel. Asuntolatoiminta on myös yhdenvertaisuutta lisäävää toimintaa, jolla kavennetaan sosioekonomisten erojen vaikutusta nuorten koulutuspolkuihin, vähennetään eriarvoisuutta, edistetään koulutuksen läpäisyä ja tuetaan nuorten kiinnittymistä yhteiskuntaan. Asuntoloiden rahoitukseen panostamalla voidaan vähentää monia muita tukimuotoja ja asuntoloissa järjestettävien arjen taitojen kurssien on arveltu vähentävän mm. sosiaalitoimen asiakkuuksien syntymistä.

Opetushallituksen teettämän selvityksen ”Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelija-asuntolat 2015” johtopäätöksissä ja kehittämistä koskevissa suosituksissa esitetäänkin asuntolatoiminnan yhteiskunnallisen merkityksen selvittämistä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön luonnoksessa ammatillisen koulutuksen rahoituksen laskentaperusteista pykälässä 7 tulisi majoituksen järjestämisen sijaan siirtyä käyttämään lakiesityksen 103§ pykälässä määriteltyä asuntolatoimintaa. Pelkkä majoittaminen ei edistä opiskelijan opintoja samalla tavalla kuin ohjattu asuntolatoiminta. Laadukas asuntolatoiminta on merkittävä tapa tukea nuorten opiskelua ja arjen taitojen kehittymistä.

Juuri ohjauksen järjestämisen johdosta asuntolatoiminnan korotuskertoimen tulisi olla nykyisen sisäoppilaitosmuotoisen ja vaativan erityisen tuen yhteydessä järjestettävän asuntolatoiminnan kertoimien puolivälissä. Erityisen suurta huolta asuntolatoiminnan kehittämiselle tuo asetusluonnoksen 17 §, jossa siirtymäsäännöksenä korotuskertoimia pudotetaan nykytasosta kahdeksi vuodeksi.

Perusteluja asuntolatoiminnan kehittämistarpeelle ja rahoituskertoimen korottamiselle:

  • Julkisen liikenteen heikkeneminen on pakottanut ja pakottaa tulevaisuudessakin opiskelijoita muuttamaan opiskelupaikakunnalle yhä lyhyemmältä matkalta.
  • Oppilaitokset keskittyvät kasvukeskuksiin ja oppilaitosverkko harvenee. Vaikka kasvukeskuksissa olisikin riittävästi asuntoja, itsenäisen asumisen kustannukset kaupungeissa lisäävät eriarvoisuutta. Alaikäiselle nuorelle on myös vaativa tehtävä paitsi huolehtia opiskelusta myös asua itsenäisesti.
  • Ohjatun asuntolatoiminnan on todettu vähentävän ammatillisen koulutuksen keskeyttämistä. Asuntolassa asuville opiskelijoille voidaan järjestää pienryhmämuotoisia erityisen tuen palveluja tukemaan opintojen etenemistä