Ryhmä on paras oppimisympäristö

Olet täällä

Verkostokoordinaattorina saan työskennellä lähellä oppilaitosten arkea ja kohdata oppilaitoksissa työskenteleviä ja oppilaitosten kanssa yhteistyötä tekeviä ihmisiä. Toisia ihmisiä kohtaan usein, toisia harvemmin. Moni kohtaaminen on harvinaisuus tai jopa ainutkertainen. Kaikilla kohtaamisilla on oma merkityksensä. Jokainen kohtaamani ihminen avartaa kokonaiskuvaa ja täydentää ammatillisen koulutuksen karttaa, jonka avulla minä koitan viitoittaa oppilaitosten toimintaympäristöihin hyvinvoinnin polkuja. Jokainen oppilaitos, jossa olen vieraillut, on opettanut miten erilaisia oppimisympäristöjä onkaan. Toiminnallisesti kaikkia yhdistää opiskelijat ja työelämäkumppanit. Muita kaikille koulutuksen järjestäjille yhteisiä asioita ovat jatkuvassa muutoksessa oleva organisaatio, iso hankesalkku, leikkaukset ja kuluvana lukuvuonna reformin toimeenpano. Jatkuvassa muutoksessa ja uusien asioiden omaksumisen paineessa unohtuu liian usein onnistuneen muutoksen keskeisin voimavara; hyvinvoinnista huolehtiminen.

Koska SAKU ry:n strateginen tehtävä on edistää toisen asteen ammatillisen koulutuksen yhteisöllisyyttä sekä opiskelu- ja työhyvinvointia liikunnan ja kulttuurin keinoin, niin kirjoitan nyt omassa työssäni tekemiä havaintoja sellaisista arjen toimista, joilla varmistetaan ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteiden toteutuminen sekä työ- ja opiskeluhyvinvointi ammatillisen koulutuksen arjessa.   

SAKU ry:n Liikettä amiksiin -hankkeessa neljän koulutuksen järjestäjän kanssa kehitetään opiskelupäiviin fyysistä aktiivisuutta. Keskeisin tavoite on oppimiskyvyn paraneminen, mutta myös viihtyvyyden lisääminen. Tilaratkaisuilla ja opetusmetodeilla vaikutetaan uudella tavalla ryhmien muodostumiseen, alakohtaisen ammatti-identiteetin vahvistumiseen, opiskelijoiden osalllisuuden lisääntymisen ja ennenkaikkea täysien toiminnallisten koulupäivien tarjontaan. Ottamamalla opetuksessa käyttöön päivittäin fyysistä aktiivisuutta lisääviä käytäntöjä, tehdään  opetuksessa näkyväksi omasta työkyvystä, terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen ja samalla lisätään vireyttä opiskelupäiviin.  Jo pienillä opiskelua tauottavilla aktiviteeteillä voidaan vaikuttaa opiskelijoiden käyttäytymiseen sekä osallisuuteen oman opetuksen ja oppimisympäristön kehittämisessä. Eli huomataan otetun askelia ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteiden suunnassa.

Opiskelijoiden viihtyvyyttä, arkiliikunnan edistämistä, vertaisoppimista ja ohjauksen lisäämistä oppilaitoksen arjessa voidaan edistää tilojen pienillä uudistuksilla. Ensisijaisesti tiloja tulee muokata entistä helpommin muunneltaviksi monitoimitiloiksi. Taukotilojen tulee olla niin houkuttelevia, että niissä käy kovempi kuhina kuin koulutun tontin ulkopuolella olevilla tupakkapaikoilla. Niinkin perinteinen peli kuin pöytätennis, on edelleen huomattu olevan varsin vetovoimainen taukoliikuntamuoto.  Oleellista taukotilojen kalustamisessa on kuulla opiskelijoiden toiveita ja ottaa heidät osallisiksi tilojen uudistamiseen. Taukotilojen lisäksi on tärkeää, että oppilaitoksissa panostetaan opiskelutiloihin, joihin voidaan kokoontua tekemään itsenäisenä opiskeluna suoritettavia tehtäviä ja verkkokursseja. Tilat suunnitellaan ja toteutetaan niin, että niissä huomioidaan yksin ja ryhmissä työskentelyn mahdollisuus sekä työergonomia, työskentelyn tauottamisen muistutukset ja taukoliikunnan välineet. Alakohtaisiin kotipesiin järjestetään myös ohjauksen saatavuus ja kotipesätyöskentely kirjataan opiskelijoiden jakso- / viikko-ohjelmiin. Oppilaitoksen jakso- ja viikko-ohjelmat sisältävät myös tiedon siitä, milloin koulun liikuntatilat ovat käytössä niin, että siellä on mahdollisuus saada ohjausta ja vinkkejä oman henkilökohtaisen fyysisen kunnon kohottamiseen.

Miten ryhmien muodostumista edistävät tilaratkaisut ja ohjaajapäivystys sitten edistävät yksilöllisiä opintopolkuja korostavaa uutta ammatillista koulutusta? Opettajien antama lähiopetus on vähentynyt viimeisen viiden vuoden aikana merkittävästi ja tilalle on tullut itsenäistä opiskelua ja verkkokursseja.  Niiden suorittamiseen ei kuitenkaan varata opiskelutilaa ja ohjaajaa saataville. Kuitenkin koulutuksen tavoitteena on antaa työelämävalmiuksia, kuten tiimityön ja tiedon hankinnan ja analysoinnin taitoja. Jos siis itsenäisten tehtävien työtapana käytetään ryhmätyöskentelyä oppilaitoksen tiloissa, varmistetaan työntäyteiset koulupäivät, ohjattu verkko-opiskelu, yhteistyötaitojen ja tiedonhankinnan osaamisen kehittyminen.

Jatkuvan haun mahdollisuus ja siitä johtuva opiskelijoiden sisäänotto pitkin lukuvuotta johtaa siihen, että ryhmädynamiikan tunteminen ja ryhmän ohjaamisen taidot ovat uuden opettajuuden avaintaitoja. Ryhmän hyödyntämisellä ja hyvällä ohjauksella luodaan edellytykset opettamiselle ja oppimiselle. Tämän on oivaltanut jo suuri määrä opettajia, mutta totuttujen toimintatapojen muuttaminen ei tapahdu hetkessä. On annettava aikaa ja tilaa uudistumiselle. Uusien työtapojen käyttöönottoa voi nopeuttaa järjestämällä henkilöstölle täydennyskoulutusta. SAKU ry:n Hyvinvoiva amis -teemapaja ja EHYT ry:n Ryhmäilmiö-koulutus ovat esimerkkejä  saatavilla olevista koulutuksista.

Sen lisäksi, että opiskelun arjessa lisätään liikettä, tulee koulutuksen järjestäjien huolehtia myös riittävästä työkykyä edistävästä liikunnan ja terveystiedon opetuksesta. Istumisen vähentäminen ja taukoliikunta eivät yksin riitä. Asiaa voidaan verrata tupakointiin ja alkoholiin; toisen paheen lopettaminen ei vähennä toisen paheen haittoja. Pitää torpata molemmat. Eli työkykyä edistävää liikuntaa osaksi tutkintoa niin paljon kuin tutkinnon perusteissa on mahdollista järjestää ja istumisen vähentämisen menetelmät käyttöön opiskelun arjessa joka päivä.

Jätä kommentti

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.